sunnuntai 5. heinäkuuta 2020

Kun somettaja ärsyttää

Aloitimme Kanelin Instagram-tilin pitämisen vuonna 2016 ponin ostettuamme. Ajatuksenamme oli tallentaa muistot Kanelin kasvusta ja kehityksestä omaksi iloksemme (asuimmehan tuolloinkin eri paikkakunnilla), mutta homma karkasi käsistä ja nyt pienellä pilkullisella on Instagramissa yli 11 000 seuraajaa. Jotenkin olemme päätyneet kirjoittamaan myös ponin nimeä kantavaa blogia (joka myös palkittiin vuoden parhaana hevosblogina), joten kyllä, viimevuosina on tullut vietettyä aikaa somessa. 

Mielestämme tärkeiden muistojen, kuvien ja videoiden taltioimisen lisäksi somessa parasta on ehdottomasti vuorovaikutus. Nuoren ponin elämä selvästi kiinnostaa isoa seuraajajoukkoa ja saamme päivittäin useita viestejä, kysymyksiä ja kommentteja Kaneliin liittyen. Keskustelu somessa on usein avartavaa, uusia näkökulmia sekä vertaistukea antavaa ja olemme tutustuneet somessa moniin mahtaviin tyyppeihin. Ja sitten välillä saamme niitä ikäviä kommentteja, jotka pääsääntöisesti tulevat anonyymeinä tai joita saadaan lukea eräältä ruskealta foorumilta. Emme ole ainoita, ketkä saavat kokea somen hyvät, ja myös huonot puolet, joten päätimme kirjoittaa aiheesta postauksen (siis niistä negatiivisista kommenteista, eihän positiiviset kommentit kiinnosta ketään). 


Mikä saa kirjoittamaan ilkeän anonyymikommentin toiselle? Miksi toisten tekeimisiä ruoditaan keskustelupalstoilla? Miksi jostakusta levitetään jopa keksittyä ja valheellista tietoa? Tyypillisesti nettikiusaaja leimataan kateelliseksi, netissä pahaa oloaan purkavaksi tyypiksi. Voi myös olla, että vihamielisten kommenttien takana on ärsyyntyminen somettajan tavasta toimia, ratsastaa tai hoitaa hevostaan. Tapoja toimia hevosten kanssa turvallisesti ja hevosystävällisesti on useita, eikä tapa toimia tietyllä tavalla sulje pois sitä, etteikö jokin muu tapa voisi olla yhtä hyvä. Esimerkiksi me olemme harrastaneet hevosten parissa yli 20 vuotta, joten tuona aikana kokemusta on kertynyt niin ratsastuskouluilta kuin yksityistalleilta, itsenäisestä ratsastuksesta, valmennuksista, monenlaisista hevosista (nuorista, vanhoista, ratsuista, ravureista, hienoista ja vähemmän hienoista jne..), joten luulisi, että jonkinlaista kykyä ajatella ja toimia itsenäisesti on vuosien varrella kertynyt - emmekä siltikään käy jättämässä näsäviisaita kommentteja tyypeille, keiden huomaamme toimivan toisella tavoin. Sen sijaan pohdimme, mitä hyvää uusissa tavoissa voisi olla, ja mitä voisimme itse oppia.

Sosiaaliseen mediaan ei julkaista koko elämää tapahtumineen, vaan postaukset antavat mahdollisuuden kurkistaa toisen elämään valikoitujen palojen kautta. Esimerkiksi Kanelin Instagram-tilille pyrimme postaamaan kertomuksia ja kuvia Kanelin arjesta onnistumisine ja epäonnistumisineen. Somessa epäonnistumiset saavat usein ylisuuret mittasuhteet ja tuntemattomien ihmisten epäonnella mässäillään keskustelupalstoja myöten. Onnistumisenkin riemua saattaa himmentää besserwisseröinti tai kaikesta negatiivisuuden kaivaminen, mutta Kanelin somen kohdalla sekä epäonnistumisia että onnistumisia on ruodittu onneksi melkoisen vähän. Ikävät viestit tai spekuloinnit foorumilla eivät ole lannistaneet meidän intoa jatkaa Kanelin elämästä päivittelyä, mutta sen sijaan seuraajien lähettämät viestit tsemppeineen ja omine kokemuksineen luovat intoa jatkaa aktiivisesti somessa.


Usein somettajien perusteetonta kritisointia yritetään puolustaa sanomalla, että itsepä somettaja on itsensä tyrkylle nostanut. Tarkoittaako se, että joku on sometilillään noussut suosioon sitä, että on hyväksyttävää joutua vihaviestien ja perättömien juorujen tulilinjalle? Mielestämme somettajilla on oikeus toimia hyväksi katsomallaan tavalla hevosten parissa, oikeus omiin mielipiteisiin ja oikeus puolustautua perätöntä lokaa vastaan. Tapoja toimia oikein hevosten kanssa on niin monia, eikä makuaisoista voi kiistellä. Ennen nasevan kommentin tai keskustelunaloituksen kirjoittamista voi miettiä, että somettaja hyvinkin todennäköisesti on toiminnassaan ottanut kaikki näkökulmat huomioon ja pyrkinyt toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Taustalla on myös usein eläinlääkäriltä/valmentajalta/kengittäjältä/siltä kuuluisalta naapurin Penalta saadut ohjeet, neuvot ja faktat, jotka usein ovat anonyymin nettivalmentajan "ei pahalla, mutta..." -ohjeita uskottavampia ja  parempia. Kritiikki ja neuvot kannattaa antaa asiallisesti esitettynä ja perusteltuna oman nimen takaa, jolloin myös vastaanottaja todennäköisemmin suhtautuu viestiin vastaanottavaisemmin, eikä mene puolustuskannalle. Ainakin me arvostamme paljon enemmän omalla nimellä tullutta viestiä, kuin anonyymin GP-tason ratsastajan huolestunutta aloitusta foorumilla ja voimme luontevasti vastata henkilölle, kenen nimen ja kuvan näemme (hevosfoorumille vastaaminen sen sijaan luultavasti vain heittäisi lisää vettä myllyyn). Kannattaa myös muistaa, että jos jonkun somettajan tapa toimia hevosten kanssa ärsyttää, helpoin keino päästä ärsytyksestä eroon on painaa "lopeta seuraaminen" painiketta.


Se, että joku tykkää kirjoittaa blogia tai päivittää Instagramia ei tarkoita, että tulisi hyväksyä arvostelua, kiusaamista tai perättömien juorujen kohteeksi joutumista. Jokaisella on oikeus hevosharrastuksesta nauttimiseen (ja siitä päivittämiseen somessa) ja omiin toimintatapoihin sekä mielipiteisiin (kunhan ne ovat hevosystävällisiä, mutta ainakin meille tämä on automaattinen oletus). Oman nettikäyttäytymiseen kannattaakin kiinnittää huomiota. Toisen haukkuminen ei kerro haukuttavasta mitään, mutta se kertoo haukkujan omista epävarmuuksista.


Kuinka toimia, jos joudut nettikiusaamisen kohteeksi:

- Kerro kiusaamisesta luotettavalle henkilölle (kaveri, vanhempi, opettaja, ratsastuksenopettaja). Kouluissa ja ratsastuskouluissa kiusaamiseen on nollatoleranssi, joten saat varmasti apua!

- Älä anna kiusaajalle näkyvyyttä. Viesteihin vastaaminen innostaa kiusaajaa usein vain lisää, sillä kiusaaja tavoittelee usein suuttumusta tai puolustautumista. Jos kiusattu ei vastaa, poistaa kiusaajan viestit tai estää kiusaajan, voi olla, että kiusaaja turhautuu ja lopettaa ärsyttämisen.

- Mikäli kiusaaja tästä huolimatta jatkaa, ota talteen kaikki kiusaajan lähettämät viestit esimerkiksi ottamalla screenshot. Merkitse ylös tarkat päivämäärät ja kellonajat sekä kaikki kiusaajan itsestään antamat tiedot (anonyyminäkin voi vahingossa paljastaa itsestään jotain). Mitä enemmän saat faktoja talteen kiusaajasta, sitä helpompi sinun on saada apua.

- Kiusaaja saattaa luulla, ettei anonyyminä toimimisesta voi jäädä kiinni. Pahimmissa kiusaamistapauksissa poliisi puuttuu tilanteeseen, jolloin tekijä saadaan anonyymiudestaan huolimatta kiinni ja hän joutuu vastuuseen tekosistaan. Nettikiusaaminen voi myös täyttää rikoksen tunnusmerkit, jolloin kiusaajalla on kannettavanaan myös rikosoikeudellinen vastuu teoistaan.

- Nettikiusaaminen satuttaa henkisesti ja seuraukset voivat olla kauaskantoiset. Kiusaaminen netissä on yhtä vakava asia kuin koulukiusaaminen.


Mitkä on sun vinkit nettikiusaamisen kitkemiseksi?


torstai 2. heinäkuuta 2020

Kesätallin esittely

Kuten moni teistä lukijoista varmaan tietääkin, Kaneli viettää parhaillaan kesälomaa lapsuudenkodissamme Torniossa. Kesäloma kotimaisemissa on Kanelillekin jo perinne, sillä meidän omistuksessa ollessaan (eli nyt jo neljättä kesää) poni on viettänyt kesät laitumella ja omassa pihattotallissaan. Me ponin omistajat pääsemme nauttimaan opiskelijan ja opettajan pitkistä kesälomista, joten mikä olisikaan parempi tapaa viettää kesää kuin kotimaisemissa perheen kesken - varsinkin, kuin Kanelikin on huomioitu näin mainiosti.


Instagramin puolella esittelimmekin meidän pihattotallia pintapuoleisesti, mutta ajattelimme kirjoittaa blogiin myös kattavamman esittelyn Kanelin kesätallista. Talli sijaitsee vanhempiemme tiluksilla ja se on suunniteltu tilavaatimuksiltaan kahden ponin tarpesiin. Talli on meidän isän (insinööri) suunnittelema ja rakentama, joten emme osaa vastata tallin rakentamiseen liittyviin kysymyksiin. Kutsumme tallia kesätalliksi, sillä se ei ole ympärivuotisessa käytössä (tarvittaessa tämäkin tosin onnistuisi pienellä fiksauksella) vaan Kaneli asustelee siellä kesäkuukaudet ja täyshoitoon palatessaan myös kesätalli sulkee ovensa.


Kanelin kesätalli koostuu kahdesta osasta: pihatosta ja satulahuoneesta. Pihatosta on suora yhteys Kanelin laitumelle, joten poni saa oman valintansa mukaan olla joko tallissa tai ulkosalla. Käynti pihattoon onnistuu loivaa ramppia pitkin ja sisällä pihattokarsinassa on muhkea kerros purua takamaassa ponille pehmeät unet. Tarvittaessa pihattoon saa ovet (ja talli muuttuu kätevästi vaikkapa sairaskarsinaksi), mutta kesäaikana olemme kokeneet helpoimmaksi irroittaa ovet saranoistaan ja laittaa ne paikalleen vasta kun syksy koittaa. Talliin tulee myös sähköt, eli loppukesästä iltojen pimetessä ei tarvitse kykkiä tallilla ilman valoa. Kanelilla on tallissaan oma infrapunalamppu, minkä alla poni mielellään nautiskelee lämmöstä. Vesi meidän täytyy sen sijaan hakea erilliseltä vesipisteeltä, mutta emme koe tätä millään tavoin ongelmallisena. Kesätallin pihatto-osa on suunniteltu neliömäärältään sellaiseksi, että tarvittaessa tilaa on toisellekin ponille, mutta toistaiseksi Kaneli saa nauttia hulppeista tiloistaan yksin (hevosseuraa Kanelilla on tietysti läpi kesän, sillä naapurin hevoset elelevät aidan toisella puolen).


Pihatto-osan tavoin myös satulahuone on suunniteltu kattamaan kahden ponin varustekapasiteetti, joten tilaa on yllin kyllin. Tänä kesänä suurin osa Kanelin varusteista jäi Mikkeliin säilöön odottelemaan syksyä, joten kesätallin varustehuone tuntuu todella tyhjältä (ainakin tavarat on helppo pitää järjestyksessä). Kanelin vähäiset tavarat onkin saatu kätevästi mahtumaan kahteen varustearkkuun, ja ainoastaan riimut, valjaat, suitset ja meidän kypärät roikkuvat seinillä. Myös Kanelin palkintosaldo on kesätallissa muistuttamassa ponin kanssa käydyistä mätsäreistä ja yksistä harjoituskisoista (ja muistona tallessa ovat myös meidän entisten heppakavereiden kanssa voitetut ruusukkeet ja pystit). Satulahuoneen pinkit satula-, suitsi- ja varustetelineet on ostettu vuonna 2011 meidän entiselle ylläpitoponille, mutta nostalgiasyistä emme ole raaskineet vaihtaa niitä neutraalimman värisiin.


Kaneli on varsin ihastunut pihattokarsinaansa, ja useimmiten ponin voikin bongata sieltä tarkkailemasta muiden tekemisiä - ellei poni ole syömässä. Kesäaikana yhden ponin tallin pyörittäminen on helppoa ja mukavaa, sillä sää on yleensä hyvä, eivätkä sateet syksyn tavoin tee maasta mutaa. Tänä kesänä ainoa riesa on ollut sääskien suuri määrä, mutta tilanne helpotti, kun tilasimme Kanelille ötökkäloimen ja päähineen. Ison tallin pyörittäjiksi meistä ei ympärivuotisesti kuitenkaan olisi, mutta kesällä on ihanaa, kun saa hoitaa ponin täysin itse ja pääsee viettämään sen kanssa aikaa entistäkin enemmän.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

Kanelin varustepostaus (päivitetty versio)

Edellinen varustepostaus on kirjoitettu yli vuosi sitten, mutta koska vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon (niin ratsukoulutuksen kuin ponin kasvun suhteen), totesimme, että nyt on aika kirjoittaa päivitetty varustepostaus! Varusteiden määrä vuodentakaisen ei ole merkittävästi kasvanut, mutta tarpeetttomaksi jäänyttä tavaraa on myyty ja tarpeellista hankittu tilalle. Ostammekin Kanelille pääsääntöisesti laadukkaita varusteita, jotka hyvin huollettuina kestävät käytössä pitkään säilyen hyvännäköisinä. Meidän molempien suosikkivärit hevosvarusteissa ovat ruskea nahka ja tummansiniset tekstiilit, mikä näkyykin Kanelin varusteissa varsin hyvin muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.



Suitset, suitsitarvikkeet & kuolaimet 

Kanelilla on kahdet suitset, Dyón Working Collectionin Fancy Flashit sekä Ps of Swedenin High Jumpit miksattuna merkittömään anatomiseen niskahihnaan (Psosin niskahihna ei istu ponille). Molemmat suitset ovat kokoa cob ja tietysti tummanruskeat. Molemmissa suitsissa sekä muotoilu että nahan laatu ovat mielestämme erinomaiset, ja Kanelikin on tyytyväinen molemmissa päävehkeissään. Ohjina Kanelilla on molemmissa suitsissa tavalliset nahka/kumiohjat.

Lisäksi Kanelilta löytyy Ps of Swedenin ”Bold Merlot” otsapanta sekä Crystal Crownsin ”Midnight Moon” otsapanta, molemmat koossa cob ja ruskealla nahalla.

Kuolaimena Kanelilla on Visionin 10mm paksu sylinterikuolain sekä tavallinen 14mm oliivikuolain. Hankintalistalla on vielä ohut kolmipalakuolain ja ajosuitset.



Ajovarusteet

Kanelin silat ovat Star Tackin ruskeat, nahkaiset ponisilat. Silat ostimme Kanelille sen ollessa reilun vuoden ikäinen ja olemme käyttäneet niitä jo melkoisesti. Tykkäämme silojen erikoisemmasta väristä ja nahan laatu yllätti meidät postiviisesti. Erityisplussaa silat saavat pikalukko-ominaisuudestaan, sillä niihin on nopea kiinniittää ja irroittaa kärryt. Silakompletin mukana tuli ostaessa itse silojen ja yllämainittujen ajosuitsien lisäksi myös ruskea häntäremmi sekä mahavyö, jotka ovat edelleen käytössä (ja aivan superhyvää nahkaa!). Siloissa Kanelilla on joko musta tai valkoinen silapehmuste sekä Wahlstenin musta Y-rintaremmi koossa pony. Silat on ostettu hevostarvikeliike Hevarista, mutta käsittääksemme kyseistä mallia ei ole enää saatavilla. Lisäksi Kanelilla on vaaleanruskeat Finntackin ajo-ohjat, jotka ovat mielestämme ihan parhaat.

Kanelilla on käytössään Desperado -merkkiset hiittikärryt. Nämä kärryt ostimme sillä ajatuksella, että poni ajo-opetusvaiheessa pistää ne palasiksi. Yllätykseksemme Kaneli oppikin ajon salat ensimmäisellä yrittämällä ja hyväksyi kärryt peräänsä muitta mutkitta. Desperadot ovat siis vieläkin täysin ehjät ja ahkerassa käytössä. Vaikka Desperadot ovat ravikärryistä edullisinta merkkiä, ovat nämä kuitenkin kestäneet isojakin kolhuja (mm. innostuksesta johtuvaa pukittelua ja pystyynhyppimistä sekä yhden suomenhevoskolarin). Tulevaisuuden suunnitelmissa olisi kuitenkin hankkia Kanelille laadukkaammat koppa- tai valjakkokärryt, joilla pääsisi ajelemaan kaksi kyydissä metsäpoluille.


Loimet

Meidän suosikkiloimimerkki on ehdottomasti Horseware. Kanelille Horsewaren pony-loimet istuvat täydellisesti, joten muita merkkejä tai malleja emme mielellämme edes harkitse. Kanelilla on käytössään leudoilla keleillä Horsewaren Amigo Bravo 0g sadeloimi kaulakappaleella (tietysti sinisenä). Kovilla pakkasilla ponilla on Horsewaren Amigo Bravo toppaloimi 250g täytteellä ja kaulakappaleella. Ulkoloimien lisäksi Kanelilla on Nortonin tallitoppaloimi viileitä öitä varten sekä Horse Comfortin siniruudullinen vohveliloimi kuivatteluun. Edustusloimena Kanelilla on tummansininen Kingslandin Sport -fleeceloimi. Lisäksi ponilta löytyy Horzen oranssi heikastinratsastusloimi ja Kingslandin ohut fleeceviltti. Hankintalistalla on vielä ensi syksysi 100-150g sadeloimi, mutta harmiksemme Horsewaren pony -mallistosta ei juuri tätä loimea löydy, täytynee siis vaihtaa merkkiä (= Bucas pony lienee ainoa istuva malli). Onneksemme Kaneli pärjää melko vähällä loimituksella (ja tallissa on hyvät loimenkuivatusmahdollisuudet), joten yksi kappale kutakin loimea on riittänyt tähän saakka mainiosti.


Suojat

Vaikka Kanelin jalka-asennoissa tai liikkeissä ei ole moitittavaa, suojaamme sen jalat mielellämme vähänkään raskaammasta menossa. Kanelilla on käytössään Zandonan Superior Air PONY jänne- ja hivutussuojat. Suojat saatiin yli kaksi vuotta sitten Viljar Shopista ja nämä suojat ovat yksi meidän suosikkivarusteista! Suojia on käytetty niin ratsastaessa, ajaessa, juoksuttaessa, irtojuoksuttaessa ja hypyttäessä kuin maastakäsiteltäessä, eivätkä ne ole kovassakaan menossa aukeilleet tai pyörineet jaloissa ja ovat edelleen aivan uudenveroisen näköiset. Suojien sisäpuolella oleva neopreenivuori muotoutuu anatomisesti ponin jalan mukaan, mikä tekee niistä myös ekstramukavat Kanelin mielestä. Koska nuori poni ajoittain asettelee jalkojaan mihin sattuu ja pienenä lisänä tekee omia kevätjuhlaliikkeitä, huojentaa suojien iskuvaimennus sekä geelitäyte meidän omistajienkin mieltä.



Harjat

Harjoja emme ole Kanelille kauheasti ostelleet, sillä aiemmilta heppakavereilta on jäänyt jos joskinmoista turkinhoitovälinettä. Tällä hetkellä Kanelin harjat koostuvat pääosin Stübbenin ja Showmasterin luonnonmateriaaleista tehdyistä harjoista sekä Horsewaren synteettisistä harjoista. Harjoja säilytämme tyylikkäästi muovikorissa :D


Riimut

Koska Kaneli temmeltää tarhassa suurimman osan päivästä (12-24h), ostamme sille yleensä sellaisia riimuja, joiden perään emme itke niiden mennessä rikki/likaisiksi/kadotessa. Kovin montaa riimua meidän ei itseasiassa ole edes tarvinnut ostaa ponille, sillä meidän molempien tallikaapit ovat pursuilleet vanhojen hoito- ja ylläpitoponien (enimmäkseen pinkkejä) riimuja, joita Kaneli on urhoollisesti saanut käyttää, kunnes on saanut ne täysin tuhottua (tai kasvanut niistä yli). Kuitenkin parempia tilaisuuksia varten Kanelilla on olemassa ruskea nahkariimu ja hoitaessa käytämme Back on Trackin hoitavaa riimua.



Jalustimet

Joko luit postaukset Freejumpeista? Klikkaa tästä tai tästä niin pääset lukemaan Kanelin jalustimista!



Satulahuovat ja korvahuput

Kanelin satulahuopavalikoimaan on siunaantunut vasta kolme yksilöä, joista arkikäytössä ovat Ps of Swedenin Stripe värissä ”Deep Sapphire” sekä Monogram värissä ”Ice Coffee”. Lisäksi kaapista löytyy uutukaisena Ps of Swedenin ”Merlot” -värinen estehuopa, joka ei ole vielä ehtinyt käyttöön asti. Parinkymmenen vuoden satulahuopahulluuden aikana emme ole törmänneet yhtä laadukkaisiin satulahuopiin, ja muut merkit ovatkin saaneet väistyä Kanelin varustekaapista. Kanelin satulahuovat ovat kokoa cob, ja sopivat täydellisesti ponin 15,5” satulaan. Plussaa Ps of Swedenin huovat saavat kauneutensa lisäksi hyvästä muotoilustaan, likaa hylkivästä pinnastaan sekä nopeasti kuivuvasta ja antibakteerisesta materiaalistaan.

Uskottavalla ratsuponilla täytyy myös olla huopaan mätsäävät korvahuput, ja Kanelilta korvahuppuja löytyykin kaksi kappaletta. Toinen Kanelin korvahupuista on @heppahatut mittatilaustöinä valmistettu, meidän itse suunnittelema ja se on väriltään navy, ja siinä on valkoinen ja beige koristenauha sekä kirkasta blingiä ja koristeellinen piparireunus. Halusimme, että korvahuppu on tyylikäs ja ajaton sekä sopii yhdisteltäväksi Kanelin kaikkiin varusteisiin. Toinen huppu puolestaan on Ps of Swedenin ”Merlot” sarjan cob -kokoinen huppu, joka vielä odottelee käyttöön pääsyään.




Satula & satulatarvikkeet

Kanelin satula on ruskea Lippo Rivello Espanza estesatula. Lippo on oli meille entuudestaan tuntematon merkki, mutta mielenkiintomme heräsi, kun saimme tietää, että Lippo satulan valmistetaan Pessoan tehtaalla ja niissä on sama kestävä ja kevyt hiilikuiturunko kuin Pessoan satuloissa sekä satulan elinikäinen runkotakuu. Lipon satuloissa on käytetty pehmeää nahkaa, joka antaa hyvän pidon ja istuin on ratsastajalle hyvin pehmeä. Kanelin satula on kooltaan 15,5”, joten pieni aikuinenkin mahtuu penkkiin kivasti. Lisävarusteina satulassa on JH Collectionin ruskeat 135cm pitkät jalusti hihnat sekä musta 100cm muotoiltu satulavyö.


Mitä piditte postauksesta?

lauantai 6. kesäkuuta 2020

Kaneli & kuolaimet

Kevään myötä Kanelin vanhat kuolaimet jäivät liian nafteiksi, joten ei siis auttanut kun lähteä uuden kuolaimen etsintään. Aiemmin Kanelilla on ollut käytössään tavalliset, ohuehkot (14mm) kolmipalanivelet sekä -oliivit pienillä renkailla, jotka molemmat ovat sopineet ponille hyvin. Markkinoilla on kuitenkin paljon anatomisia, "hevosystävällisempiä" kuolaimia, joten päädyimme satsaamaan Kanelin mukavuuteen ja tilasimme ponille muutaman erilaisen anatomisen kuolaimen. Nyt odottelemmekin malttamattomina postia ja toivomme, että Kanelille löytyy vielä edellisiä kuolaimia mieluisampi kuolain. 

Tasaisin väliajoin meiltä kysytään, miksi käytämme Kanelilla kuolaimia emmekä siirry kuolaimettomuuteen. Syy tähän on, että emme näe ponille sopivassa ja oikein käytetyssä kuolaimessa mitään pahaa. Kanelin hampaita hoitanut hevosten hampaisiin erikoistunut eläinlääkäri (sekä myös muut ponia hoitaneet eläinlääkärit) on todennut Kanelilla olevan korkea kitalaki - toisin kuin pikkuponeilla yleensä. Tämä helpottaa kuolainvalinnassa, sillä kuolaimet eivät vastaa kitalakeen esimerkiksi pidättäessä. Kanelin suussa on myös eläinlääkärin mukaan "hyvin tilaa" kuolaimelle (kaikkien hevosten kohdalla näin ei ole, jolloin kuolaimettomuus on parempi vaihtoehto). Tässä kohtaa täytyy kuitenkin muistaa, että todellisuudessa hevosen suussa ei ole anatomista tilaa kuolaimelle, ja kuolaimen asettuessa paikallensa hevosen hammaslomaan se vie samalla tilaa kieleltä painaen kieltä kuolaimen ja hammasloman väliin - tämän vuoksi päädyimme vaihtamaan 14mm paksuisen kuolaimen vielä ohuempaan 10mm kuolaimeen ponin mukavuutta ajatellen. 


Kaneli on tottunut kuolaimiin pienestä pitäen, sillä jo ennen ajo-opetuksen aloittamista totutimme ponin kuolaimiin sekä niiden aiheuttamaan paineeseen. Yhtälailla ponia on maastakäsitelty pienestä pitäen myös kuolaimetta, pelkällä riimulla ja sen aiheuttamaa painetta hyödyntäen. Kanelia ratsastetaan ja ajetaan pääasiassa istuin-, pohje- tai ääniavuin ohjasapujen ollessa apuna esimerkiksi myötäämässä ja asettamassa. Ponia ei tarvitse ottaa "suusta kiinni" tai riuhtoa ohjista, vaan ponia on helppo ratsastaa vakaalla ja pehmeällä kädellä. 

Kommunikaatio sekä kuolaimen että kuolaimettomien suitsien (sekä riimun ja narun) välityksellä perustuu negatiiviseen vahvistamiseen eli paineeseen ja paineen poistamiseen. Kun hevonen reagoi paineeseen ratsastajan pyytämällä tavalla, ratsastaja myötää eli lopettaa paineen hevosen suuhun löysäämällä ohjia. Usein kuolaimettomuutta perustellaan sillä, että se on hevosystävällisempää, mutta unohdetaan, että kuolaimet/kuolaimettomat suitset ovat yhtä pehmeät kuin ratsastajan käsi. Kuolaimettomat suitset perustuvat yhtälailla paineen käyttöön, joten kovilla ohjasotteilla myös nämä vehkeet saadaan tuottamaan hevoselle kipua. Yhtälailla epäsopivien kuolainten tavoin kuolaimettomalla puolella näkyy myös väärin asennettuja tai epäsopivia kuolaimettomia suitsia. 

Hevosen hyvinvoinnin kannalta onkin tärkeää osata valita kuolain (tai kuolaimeton), joka on mahdollisimman sopiva hevoselle yksilöllisesti sekä säädetty niin, että se ei aiheuta hevoselle epämukavuutta tai kipua. Esimerkiksi eläinlääkäriä voi pyytää raspauksen yhteydessä arvioimaan, millainen kuolain hevoselle olisi anatomisesti sopivin. "Hallintalaitteen" sopivuus tulisi tarkistaa säännöllisesti, koska hevosen ikääntyessä hevosen suun (tai pään) anatomiset mittasuhteet muuttuvat (kuten Kanelille on käynyt), joten aiemmin täydellisesti sopinut kuolain voi muuttua epäsopivaksi. 


Koska emme ole koskaan ratsastaneet (tai ajaneet) kuolaimettomilla suitsilla (ellei pelkällä riimulla ratsastusta ja ajamista lasketa), pidämme kuolaimia turvallisempana vaihtoehtona - joskaan mikään kuolain ei pysäytä oikeasti paniikkiin joutunutta, pakenevaa saaliseläintä. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista hankkia Kanelille kuolaimettomat suitset, sitten, kun poni toimii kuolaimella ja voimme rauhassa perehtyä kuolaimettomalla ratsastamiseen ja ajoon. Tämä olisi varmasti Kanelillekin mieluinen vaihtoehto, sillä esimerkiksi eläinlääkäri Mirjami Miettisen (joka on tutkinut paljon kuolaimen/kuolaimettomuuden vaikutusta hevosen suun terveyteen) mukaan hevosen suun terveyden ylläpitämiseksi erilaisia turparemmejä, kuolaimia ja kuolaimettomia suitsia tulisi vaihdella säännöllisesti. 

Kuolain tai kuolaimettomuus ei siis itsessään ole hyvä tai paha, mutta kuolaimen tai kuolaimettomien suitsien sopivuudella ja oikeanlaisella käytöllä on suuri merkitys hevosen suun terveydelle ja tätä kautta hevosen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Nykyään erilaisista varusteista ja niiden sopivuudesta on saatavilla hyvin tutkimustietoa ja lisäksi markkinoilta löytyy paljon hevoslähtöisesti muotoiltuja tuotteita. Jokaisen hevosen kohdalla tulisikin pohtia yksilöllisesti, millaiset varusteet ovat sille tarpeen, sopivia ja hevosystävällisiä. Oikeanlaisen ja hevoselle sopivan kuolaimen tai kuolaimettomien suitsien lisäksi on tärkeää pitää hevosen suun terveydestä huolta. Esimerkiksi Kanelin hampaat huolletaan kahdesti vuodessa, kuten nuorten hevosten kohdalla suositellaan. Hammashuollon yhteydessä olemme saaneet eläinlääkäriltä aina hyvää infoa Kanelin suun kokonaistilanteesta ja joka kerta meille on näytetty vihreää valoa kuolaimen sopivuudesta ja suun hyvinvoinnista. 

sunnuntai 17. toukokuuta 2020

30 kysymystä - Hevosenomistaja edition: Anni vastaa

1. Kuka olet?
Olen Anni, 27-vuotias poninomistaja. Olen kotoisin Lapista, mutta asun nykyään Mikkelissä ja työskentelen luokanopettajana. 


2. Milloin ja missä aloitit hevosharrastuksen?
Aloitin ratsastuksen vuonna 1998, kun kotikylän "isot tytöt" alkoivat pitää "ratsastustunteja" poneillaan. Vuonna 1999 naapurin ravitallille muutti shetlanninponi, jolla ratsastin vuoteen 2002 asti tallityttöjen opissa, kunnes sain naapuritallilla käynnin lisäksi aloittaa ratsastustunnit ihan oikealla ratsastustallilla.



3. Suurimmat saavutuksesi?
Yliopistotutkinto ja se, että Kanelista on kehkeytynyt yhteiskuntakelpoinen otus.

4. Mitä odotat tällä hetkellä?
Tykkään tavallisesta arjesta, mutta jos jotain pitää sanoa, niin odotan pitkää kesälomaa, sillä lähdemme Kanelin kanssa lomailemaan "kotiin" Lappiin. Toinen juttu mitä odotan, on lokakuussa järjestettävä Helsinki International Horse Show.

5. Elämäsi hevoset?
Olen tutustunut moniin hienoihin kilpahevosiin, ratsuihin ja ravureihin. Elämäni hevoset ovat kuitenkin poneja, joista ensimmäinen on tietysti Kaneli. Toinen elämäni poni on ylemmässä kuvassa oleva shetlanninponi, joka muutti naapuriimme ravitallille 90-luvun lopulla. Kyseinen poni oli nuoruuteni paras ystävä, joka opetti vastuuta ja pitkäjänteisyyttä. Ponia taisin hoitaa yli kymmenen vuotta (yhdessä Ainon kanssa) ja toivon, että saisin Kanelista jonain päivänä yhtä hienon ystävän.

6. Suunnitelmasi vuodelle 2020?
Tämä vuosi on korona-pandemian vuoksi ollut niin poikkeuksellinen, että tälle vuodelle ei ole kummempia suunnitelmia. Kanelin kanssa voitaisiin käydä joissain pikkukisoissa, tai sitten jätetään tämäkin ensivuoteen.

7. Miten rentoudut?
Siivoamalla. Joko kotona tai Kanelin varustekaapilla.


8. Oletko kilpailuhenkinen?
Kyllä. Haluan menestyä elämässäni ja saavuttaa tiettyjä asioita. En kuitenkaan ole omakohtaisesti kiinnostunut kilparatsastuksesta (tai muustakaan kilpaurheilusta), vaikka haluankin kehittyä ratsastajana.

9. Mitä harrastat?
Poninomistamista ja somettamista. Lisäksi pidän itsestäni huolta juoksemalla ja käymällä toisinaan salilla.

10. Mieleenpainuvimmat kokemuksesi hevosen kanssa?
Kanelin ostaminen. Oman hienon, nuoren ja ratsusukuisen suomenhevosen osto oli ollut haaveissa jo pitkään, mutta ei mitenkään ajankohtainen, kun Kaneli saapui meille emänsä kanssa ylläpitoon. Kanelissa kuitenkin oli sitä jotain, ja päädyimme vahingossa ostamaan pikkuponin.

11. Miksi bloggaat?
Joskus asiaa on enemmän, kuin Instagramin tekstiosuus sallii. Silloin on hyvä kirjoittaa blogiin isompi postaus jostain itseään tai seuraajia askarruttaneesta aiheesta. 

12. TOP 5 blogit tai sometilit?
Suosikkitilini ovat sellaisia, joista välittyy hyvä fiilis ja huumori. Tärkeää on visuaalisuus sekä aikuismainen ote. Pidän myös kantaa ottavista kirjoituksista ja mielipidepostauksista, mikäli kirjoittaja ei esitä asiaa täysin fanaattisesti. Ehdottomasti mielenkiintoisimmat hevossomet ovat mielestäni @tuhmaponi, @talli_labellas ja @project.casper


13. Mikä on parasta elämässäsi juuri nyt?
Kaikki!

14. Hevonen jota ihailet?
Ihailen viisaita ja sinnikkäitä suomenhevosia, jotka olivat aikoinaan mukana sotimassa. Suurin osa sotaan lähtevistä hevosista otettiin siviilistä ja ne saattoivat olla omistajilleen hyvinkin rakkaita.


15. Vahvuutesi ja heikkoutesi hevosihmisenä?
Vahvuuteni on ehdottomasti se, että hevosten kanssa toiminen on luontevaa, ja taustalta löytyy tietoa ja taitoa ymmärtää hevosta eläimenä ja toimia sen mukaan. Haluan kehittyä ja oppia uutta, joten kuuntelen mielelläni muiden neuvoja, luen paljon hevosiin liittyviä tutkimuksia ja pyrin ottamaan tutkitun tiedon huomioon toiminnassani. Heikkouteni taaskin on se, etten ole kovin lainkaan kunnianhimoinen ratsastaja.


16. Kuka on esikuvasi?
Minulla ei ole esikuvaa, mutta hevospuolella ihailen kaikkia niitä tyyppejä, jotka ottavat muut huomioon, tsemppaavat aidosti ja kohtelevat hevosia hyvin.

17. Mitä haluaisit oppia vuonna 2020?
Haluaisin oppia osakesijoittamista :DDD


18. Minkä luonteenpiirteen vaihtaisit itsestäsi?
Vaihtaisin mukavuudenhaluisuuden päämäärätietoisuuteen. Välttelen tylsiä hommia viimeiseen asti, vaikka tiedän, että saavutan haluamani tekemällä kovasti töitä - ja silti jätän asiat usein viime tippaan.

19. Mitä piirrettä inhoat ihmisissä?
Sitä, ettei osata asettua toisen asemaan ja nähdään asiat mustavalkoisesti omalta kantilta. Kaikenlainen besserwisseröinti, omien mielipiteiden ja neuvojen tyrkytys aiheuttaa myös päänsärkyä.

20. Kallein ostoksesi?
Auto.

21. Epäsuosittu mielipiteesi?
Tämä nyt ei koske itseäni, eikä mielipide kaikkien mielestä varmastikaan ole epäsuosittu, mutta ratsastus on järkyttävän kallis ja elitistinen laji. Ratsastuksen nuorisotoiminta tarvitsisi samanlaista tukea kuin vaikkapa jääkiekko tai jalkapallo, jotta kaikilla olisi mahdollisuus harrastaa lajia ohjatusti ja turvallisesti.


22. Mitä ihailet toisissa ihmisissä?
Päämäärätietoisuutta ja päättäväisyyttä omien tavoitteiden saavuttamiseksi.

23. Mikä inspiroi juuri nyt?
Kesäloman lähestyminen!

24. Suurin paheesi?
Herkuttelu. Voisin elää pizzalla ja suklaalla.

25. Mitä somekanavia käytät?
Pääsääntöisesti Instagramia ja blogia, muuhun ei tahdo riittää aikaa.

26. Unelmiesi työpaikka?
Tulevaisuudessa haluaisin työskennellä rehtorina tai erityisluokanopettajana.

27. Tärkeimmät ominaisuudet hevosessa? 
Rohkea, sosiaalinen ja avoin luonne. Ratsuna tykkään enemmän herkistä ja eteenpäinpyrkivistä hevosista.


28. 3 biisiä, joita kuuntelet tällä hetkellä?
Daft Punk - Get Lucky
Eminem - No Apologies
SAINT JHN - Roses (Imanbek Remix)

29. Millainen hevosenomistaja olet?
Vastuullinen ja (yli)huolehtiva. Kanelin hyvinvoinnista on huolehdittava parhaalla mahdollisella tavalla joka osa-alueella ja varusteiden on oltava viimeisen päälle sopivia, turvallisia ja puhtaita. Näen painajaisia siitä, että Kanelilla on jokin vika/vamma/sairaus ja olen toisinaan valmiina käärimään ponin pumpuliin ilman syytä.

30. Mitä haluat saavuttaa seuraavan viiden vuoden aikana?
Haluan ostaa mieheni kanssa isomman asunnon ja saada vakiotyön sekä edetä urallani. Tietysti haluan myös, että viiden vuoden kuluttua Kaneli olisi jo aika hieno pikkuponi. 

tiistai 28. huhtikuuta 2020

Ajatuksia ponin kouluttamisesta ja vahvisteista

Olemme kouluttaneet Kanelin kokonaan itse, ilman kenenkään apua. Kesäkuussa 2016 meille emänsä kanssa saapuneesta, vieroittamattomasta, käsittelemättömästä ja ihmisiä pelkäävästä pikkuvarsasta kuoriutui nopeasti rohkea ja sosiaalinen poninalku, jota on ollut ilo kouluttaa. Kaneli on ensimmäinen hevonen, jonka olemme kouluttaneet täysin itse, ja sen koulutuksessa olemme hyödyntäneet aiemmin hankkimaamme tietoa ja osaamista. Vuosi sitten kirjoitimme postauksen, jossa kerroimme ajatuksiamme nuoren ponin kouluttamisesta, pääset lukemaan sen tästä.

Saamme usein kysymyksiä Kanelin kouluttamiseen liittyen. Olemme harrastaneet hevosia koko ikämme niin ratsu- kuin ravipuolella ja kiinnostus nuoria hevosia ja niiden kouluttamista kohtaan on syntynyt jo 2000-luvun alussa. Vielä tuolloin tallityttökulttuuri oli varsin erilaista kuin nykyään, ja ehkäpä sen vuoksi kannatamme molemmat perinteisiä, hyviä hevosmiestaitoja, eli taitoa ymmärtää hevosen lajityypillistä käyttäytymistä, kehonkieltä ja sielunmaisemaa sekä taitoa hyödyntää tätä tietoa hevosen kanssa toimiessa ja hevosta kouluttaessa.


Jokainen, joka ruokkii, hoitaa, käsittelee, ratsastaa tai ajaa hevosta, kouluttaa sitä - joko tietoisesti tai tiedostamattaan. Hevonen on rauhaa ja turvallisia rutiineja rakastava eläin, jolla on pitkäkestoinen muisti ja halu tavoittella palkitsevaksi kokemiaan asioita, eli jokaisen hevosharrastajan olisi hyvä olla perillä hevosen koulutuksen perusperiaatteista.

Kaikki hevosten kanssa harrastavat käyttävät vahvisteita koko ajan. Vahvisteet jaetaan kahteen alaluokkaan: positiivinen- ja negatiivinen vahviste. Tässä vaiheessa täytyy muistaa, että postiviinen ei ole yhtä kuin hyvä ja negatiivinen ei ole yhtä kuin huono, vaan termit tulevat matematiikasta. Positiivinen vahvistaminen tarkoittaa sitä, että koulutustilanteessa annat hevoselle jotain (kehu, rapsutus, nami). Negatiivinen vahvistaminen puolestaan tarkoittaa, että koulutustilanteessa poistat hevoselta jotain (annat pohkeita -> hevonen siirtyy raviin -> poistat pohkeen tuoman paineen).

Sana "positiivinen vahvistaminen" on ollut viimeaikoina paljon esillä sosiaalisessa mediassa. Jotkut vannovat positiivisen vahvisteen nimeen, toiset taas pitävät sitä silkkana namihömppänä. Sanaan "negatiivinen vahvistaminen" ei törmää niin usein, vaikka tämä on kulttuurissamme vallitseva pääasiallinen tapa kouluttaa hevosia. Sanat positiivinen ja negatiivinen tuovat ihmisten mieleen helposti hyvän ja pahan, oikean ja väärän - voiko negatiivinen vahvistaminen siis olla oikein hevosta kohtaan? Tässä kohtaa unohtuu, että termit tulevat matematiikasta, eivät arvomaailmasta. Hevosen rankaiseminen ei kuulu kumpaankaan koulutustapaan. 


Kanelia olemme kouluttaneet hyvin perinteisesti, paineen ja myötäämisen avulla, sekä kiittämällä ääneen tai rapsuttaen. Käytämme siis sekä negatiivista että positiivista vahvistetta tilanteen mukaan. 

Koulutustilanteissa (eli aina ponin kanssa toimiessa) kiinnitämme huomion ensiksi siihen, että tilanne on ponille reilu, se on rauhallisessa mielentilassa ja että se varmasti ymmärtää, mitä siltä pyydämme. Vastattuaan pyyntöön poni saa oitis palkinnon (paineen poisto, kehu). Emme kuitenkaan koe, että esimerkiksi ajo-opetuksessa tai ratsastuksessa on kannattavaa lähteä namittamaan ponia, vaan ponin halu ihmisen kanssa toimimiseen tulee löytyä muualta kuin omistajan taskusta. Kaneli on onneksi fiksu ja motivoitunut poni, joka oppii uudet asiat nopeasti.

Toinen seikka, mihin kiinnitämme erityistä huomiota, on turvallisuus. Oikea mielentila ja ponille reilut tehtävät edesauttavat turvallisuutta, mutta myös oikeanlaisilla turvavarusteilla ja ennakoinnilla on iso merkitys. Riskien tiedostaminen ja niihin varautuminen voi estää isojen katastrofien synnyn. Käytämme esimerkiksi aina ratsastaessa ja ajaessa kypärää (ja lähes aina turvaliiviä) ja tämän lisäksi Kanelilla on aina tilanteeseen sopiva varustus (kuolaimet, sekki, potkuremmi yms tarpeen mukaan), jotta turvallisuus on helpompi ylläpitää yllättävässäkin tilanteessa.

Uskomme, että toimimalla johdonmukaisesti ja reilusti Kanelia kohtaan sekä kehumalla runsaasti, olemme  saaneet siitä hyvän ystävän, joka tulee portille vastaan ja tekee mielellään erilaisia asioita ihmisen kanssa ❤︎


*Huom. tämä postaus perustuu ainoastaan meidän näkemyksiin ja kokemuksiin Kanelin kanssa, tapoja toimia oikein on yhtä monta kuin hevosia ja ihmisiä*

tiistai 14. huhtikuuta 2020

189 päivää jäljellä Helsinki Horse Show´hun

Estehevosen sielu, mutta ponin kroppa. Kanelin kovasta innostuksesta huolimatta kuvan estehirmua ei nähdä tulevana syksynä kisaamassa Helsinki International Horse Showssa.

Jonkin aikaa sitten paljastimme, että aloitimme tänä vuonna Helsinki International Horse Shown virallisina yhteistyöbloggaajina. Helsinki Horse Show on meidän ehdoton jokavuotinen lempparitapahtuma, jota olemme saapuneet syyslomilla seuraamaan aina Lapista asti. Olemmekin aivan superinnoissamme, kun pääsimme osaksi HIHS-yhteistyöbloggaajien tiimiä! 

Tämän postauksen myötä starttaakin meidän matka kohti Helsinki International Horse Show´ta, joka järjestetään Helsingin Jäähallilla 21-25.10.2020. Keskiviikosta sunnuntaihin kestävä, Suomen suurin ratsastustapahtuma pitää sisällään kansainvälistä kilparatsastusta, este- ja kouluratsastuksen huippunimiä Suomesta ja maailmalta, upeita hevosia ja poneja, mielekiintoisia ratsastusklinikoita ja mukaansatempaavia näytöksiä. Helsingin Jäähallissa nähdäänkin Horse Show -viikon aikana 500 hevosta, 400 ratsastajaa ja 1000 kilpailustarttia. Tapahtumassa on tietysti myös Expo-alue, joka hevostavarapaljoudellaan hullaannuttaa meidät vuosi toisensa perään (ostoslistaa on alettu jo laatia). Poikkeustilanteesta huolimatta Helsinki Horse Show´n valmistelut ovat parhaillaan käynnissä täyttä vauhtia, jotta lokakuussa tapahtuman sisältö tulee olemaan tuttuun tapaan huippulaatuista sekä kiinnostavaa ja  syksyllä koko ratsastuskansa pääsee nauttimaan HIHS:n ainutlaatuisesta tunnelmasta sekä juhlimaan SRL:n 100-vuotista taivalta.


Kotitreenit sujuvat kuitenkin mallikkaasti (=poni kiitää nasta laudassa esteeltä toiselle, vielä kun uskaltaisi pistää sinne jonkun selkään), joten ponille on luvattu, että jos intoa riittää, HIHS:in sijasta käydään harjoittelemassa pikkukisoissa.

Yhteistyö tarjoaa meille mahdollisuuden olla paikanpäällä tapahtumassa keskiviikosta sunnuntaihin, joten tänä vuonna pääsemme ensimmäistä kertaa nauttimaan Helsinki Horse Show´n koko tarjonnasta. Blogi- ja Instasisällön lisäksi lupaammekin, että lokakuussa 2020 @hellakanelisilma julkaisee sisältöä myös uudella somealustalla. Arvaatko mitä on luvassa?

Blogin ja Instagramin osalta yhteistyö Helsinki International Horse Show´n kanssa tulee näkymään kuukausittain yhteistyöpostausten muodossa, joiden kautta pääsette meidän näkökulmastamme seuraamaan, mitä HIHS pitää sisällään, mitkä ovat tapahtuman parhaat tärpit ja millaista ohjelmaa tänä vuonna on luvassa. Pidäthän silmät auki, sillä luvassa on myös mahdollisuuksia voittaa lippuja tapahtumaan!


Kunniakierrosten harjoittelu sujuu mallikkaasti, vielä kun muistaisi olla pukittamatta.


P.s. Lippuja Helsinki International Horse Show´hun myy Ticketmaster

sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Mitkä ovat Kanelin pituus- ja painorajat?

Ratsastuspiireissä on puhuttu viimeaikoina paljon siitä, ratsastavatko liian painavat ihmiset liian pienillä hevosilla ja minkä verran kiloja hevoset oikeastaan jaksavat kantaa. Monet ovat jopa sitä mieltä, että ylipainoisilla ei ole asiaa hevosen selkään. Ponipuolella myös ratsastajan pituus on paljon puhuttava asia, mikä tekee ratsukosta sopusuhtaisen?

Tutkimusten mukaan hevonen voi ongelmitta kantaa korkeintaan 15-20 prosenttia omasta painostaan. Kaneli painaa tällä hetkellä reilut 300 kiloa (poni on punnittu viime kesänä klinikalla hevosvaa'alla ja vuoden aikana poni on kasvanut roimasti). Ratsastajan maksimipaino 300 kiloiselle ponille on 15% laskukaavalla 45 kiloa ja 20% laskukaavalla 60 kiloa. Koska Kaneli on vielä kasvava nuori, sen selkä ei ole vielä täysin luutunut eikä lihaksisto kehittynyt kunnolla, olemme päätyneet asettamaan ponin painorajaksi 50 kiloa. "Liian alhaisesta" painorajasta saamme toisinaan ihmetteleviä kommenttia, sillä muilla vastaavankokoisilla (125cm) poneilla painoraja on usein 60 kilon hujakoilla. Kaneli on jyvevärunkoinen, mutta sen jalat ovat melkoisen sirot, joten tuskin tulemme nostamaan ponin painorajaa Kanelin kasvaessa ja kehittyessä, sillä haluamme välttää jalkojen turhaa kuormitusta.

Painon lisäksi ratsastajan pituudella ja vartalon mittasuhteilla on merkitystä. Laiha, pitkäraajainen ratsastaja ja tanakka, lyhytraajainen ratsastaja voivat olla samanpainoisia. Emme siis ole asettaneet Kanelille mitään varsinaista pituusrajaa, vaan tämä katsotaan tapauskohtaisesti. Liian pitkäjalkainen ratsastaja istuu helposti satulan takakaarella painaen ratsun ristiselkää, tai lyhentää jalustinta siten, että painopiste ei ole kohdallaan ja istunta on epävakaa. Onneksi Kanelilla on pitkä satulansija ja tappijalkainen omistaja mahtuu huoletta istumaan ponin 15,5" satulaan ja käyttämään pohjetta oikealla kohtaa, vaikka yläkroppa onkin aavistuksen pitkä. Pitkästä yläkropasta tosin ei 20 vuoden ratsastuskokemuksella ja hyvällä kehonhallinnalla ole ollut haittaa ratsukon kummallekaan osapuolelle, vaan Kanelin pierupukkirodeoista ja keulimisista selvitään ilman tasapainon järkkymistä.


Ratsastajan kilojen ja senttien lisäksi ratsun kantokykyyn vaikuttaa myös ratsastajan taso. Ratsastus perustuu siihen, että ratsastaja mukautuu hevosen liikkeisiin ja on selässä mahdollisimman vähäeleinen. Isompi ratsastaja, joka on kokenut ja hallitsee kehonsa sekä apunsa on ponille paljon parempi vaihtoehto kuin kevyempi, mutta selässä heiluva  ratsastaja. Tiedät itsekin, että huonosti istuva kevyt ja heiluva reppu on ikävämpi kantaa, kuin hyvin istuva ja painon tasaisesti jakava painava rinkka. Ratsukon yhteensopivuutta tarkastellessa ei siis pidä tuijottaa pelkkää vaa'an ja mittanauhan lukemaa, vaan myös ratsastajan kehonhallintaan on kiinnitettävä huomiota.

Meille Kanelin hyvinvointi on pääasia, emmekä anna sitä sellaisen ihmisen ratsastettavaksi, jonka taitotaso verrattuna painoon ei ole ponille hyväksi. On täysi mahdottomuus löytää tarpeeksi lyhyttä, 40 kiloa painavaa 13-vuotiasta, joka oikeasti osaisi opettaa omapäiselle ponille ratsastuksen salat, valmentautua ja kisata tavoitteellisesti. Tällä hetkellä Kaneli liikkuukin viikossa ratsain pari kertaa omistajansa kanssa tavoitteena kehittyä eteenpäin sekä pitää ponin sisäinen peto aisoissa. Lisäksi Kanelin ponikokoiset vuokraajat ratsastavat ponilla kahdesti viikossa ❤︎ Viisivuotias Kaneli ei ole (tässä vaiheessa) lastenponi, vaan se vaatii oikeasti jokapäiväisessä elämässä tarkat rajat ja johdonmukaisen käsittelyn, tai alkaa ponimainen testaaminen ja rajojen koettelu.




Millaisia pituus- ja painorajoituksia teidän poneilla on ja miten tähän on päädytty?