sunnuntai 28. helmikuuta 2021

Hiihtoratsastusta

Tänä talvena lunta on satanut melkoisesti, joten Kanelin kanssa päätimme ottaa siitä kaiken ilon irti ja kokeilla hiihtoratsastusta! Meiltä on ehditty Instassa kyseellä jo paljon siitä, miten Kaneli opetettiin hiihtoratsastukseen ja mitä valjaita sillä käytämme, joten nyt olisi luvassa laajempi postaus aiheesta:


Koska Kanelilla ei nuoren ikänsä vuoksi ole aiemmin hiihtoratsastettu, täytyi homma aloittaa sopivien varusteiden hankkimiselle. Minisukset kipaistiin Motonetistä ja koska emme oikein innostu verkkokauppojen nylonista valmistetuista “hiihtoratsastusvaljaista” päätimme koota sellaiset kotoa löytyvistä tarpeista. Kanelilla on ajaessa käytössään Wahlstenin paksu Y-rintaremmi sekä juoksutusliina, jotka virittelimme siten, että veto kohdistuu oikeaan kohtaan. Jotta liinat eivät valahtaisi ponin takajalkoihin, lisäsimme ponin lautasille remmin kannattelemaan liinoja. Olemme aikoinamme testanneet Hööksin hiihtoratsastusvaljaita ja pakko sanoa, että oma viritelmämme oli paljon parempi ja tukevampi! 


Ennen ensimmäistä hiihtoratsastuskertaa Kaneli ei ollut koskaan nähnyt suksia, saati sitten vetänyt moisia härpäkkeitä perässään. Kaneli on kuitenkin vetänyt kärryjä ja pulkkaa (tätäkin ensimmäisen kerran kaksivuotiaana), joten ponin tuntien tiesimme, että sukset eivät ole sille ongelma. Varmuuden vuoksi laitoimme ponin korviin kuitenkin pumpulit, sillä sukset pitävät kuitenkin omanlaistaan ääntä. 


Kanelin vuokraajat hoitivat sekä ratsastuksen että hiihtämisen omistajan opastaessa. Turvallisuussyistä hommaa testattiin kentällä aluksi parin kierroksen verran, mutta koska Kanelin mielessä hommassa ei ollut mitään epäilyttävää, suunnattiin tallin omalle maastolenkille. Jo ensimmäisellä hiihtoratsastuskerralla ravailtiin ja laukkailtiin reippaasti ja Kaneli oli selvästi mielissään touhusta. Yhtäkään säikähdystä, kaatumista tai mitään muutakaan tilannetta ei sattunut, eli ensimmäinen hiihtoratsastus meni kaikkinensa nappiin ja poni sai yhden hyvän kokemuksen lisää! 


Viime viikonloppuna saimme aikaiseksi viedä Kanelin elämänsä toiselle hiihtoratsastuslenkille. Tällä kertaa paineltiin suoraan maastoon ja Kaneli selvästi muisti heti, mistä on kyse, sillä se oli oikein innokkaana ja pärski tyytyväisenä. Toiseenkin hiihtoratsastuskertaan kuului paljon reipasta etenemistä ravissa ja laukassa. Lisäksi tällä kertaa Kanelille uskallettiin antaa jo hieman “kaasua” ja poni pinkoihin aivan täysiä saadessaan siihen luvan! Toinenkin hiihtoratsastuskerta meni paremmin, kuin uskalsimme toivoakaan, tästä on hyvä jatkaa. 


Toivottavasti tänä talvena päästäisiin hiihtoratsastamaan vielä enemmänkin. Säätilanne tosin näyttää tulevalle viikolle plussakelejä, joten hiihtohaaveet on haudattava ainakin joksikin aikaa. Olisipa todella siistiä, jos joskus jossain sopivan ajomatkan päässä järjestettäisiin hiihtoratsastuskisat, Kaneli olisi varmasti mukana!


Huom. yleensä vastustamme kaikenlaisia tee-se-itse-räpellyksiä, emmekä suosittele ketään punomaan kotikutoisia hiihtoratsastusvaljaita. Emme myöskään suosittele hiihtoratsastuksen aloitusta käymällä suoraan asiaan, vaan hevonen kannattaa totuttaa suksiin vaaratilanteiden välttämiseksi. Kanelin kanssa teimme kuitenkin näin, sillä olemme kouluttaneet ponin kokonaan itse ja tunnemme sen paremmin kuin omat taskumme ♥️

maanantai 22. helmikuuta 2021

Kaneli ilmoitettiin elämänsä toisiin seurakisoihin!

Postauksen kuvat on ottanut Suvinnet keväällä 2020. Kaneli on kasvanut ja kehittynyt noista ajoista melkoisesti!

EDIT 26.2: Korona sotki suunnitelmat, kisakauden aloitus siirtyy myöhemmäksi!

Mikäli korona ei sotke suunnitelmia, Kaneli aloittaa kisakautensa 7.3 läheisen ratsastusseuran (Sairilan ratsastajat) järjestämissä seuratason kouluratsastuskilpailuissa. Kisat tulevat olemaan Kanelin toiset seurakisat, joten tavoitteena ei ole lähteä mykistämään tuomareita ponin upeudella tai napata ruusuketta. Sen sijaan tavoitteena on saada Kanelille hyvä kilpailukokemus ja totuttaa ponia kulkemaan ihmisten ilmoilla. 


Ratsastettavaksi ohjelmaksi valikoitui helppo D 2013, joka on siis raviohjelma. Tilanteen hallinnan maksimoimiseksi omistaja ratsastaa Kanelilla, sillä muut ponit usein innostuttavat ja kuumentavat Kanelia, joten menemme ehdottomasti turvallisuus edellä. Joidenkin mielestä tämä on varmasti kauhean noloa, täti ponilla raviohjelmassa, mutta itse annamme noloutta enemmän painoarvoa sille, että Kaneli suoriutuu kisatilanteesta kunnialla ja hyvillä mielin. Tarjolla olisi myöskin aikuisohjelma 2002, joka kummittelee hiukan harkinnassa: kaikki muu radassa on selvää pässinlihaa ja Kaneli varmasti suoriutuisi ohjelman laukkaosuuksistakin (pääty-ympyrät), mutta laukka on kuitenkin vielä niin keskeneräistä, että emme halua lähteä räpiköimään nuorella ponilla (siitä ei jäisi hyvä mieli ratsukon kummallekaan osapuolelle). Ilmoittautumisaikaa on kuitenkin vielä viikko jäljellä, joten tätäkin asiaa voi vielä haudutella ja tunnustella (mitä jos homma sujuisikin hyvin?). Kaksi (megahelppoa) luokkaa ei varmastikaan olisi Kanelille muutoin kuormittavaa, mutta laukan mahdollinen tai jopa todennäköinen rikko raville vaivaa perfektionistin mieltä. 


Helppo D -ohjelma pitää sisällään muutaman kompastuskiven ja tässä postauksessa ajattelimme hieman povata, miten Kaneli mahdollisesti hoitaa hommat kisaradalla: 

1.
L - Radalle harjoitusravissa 
I - Pysähdys - Tervehdys - Harjoitusravia 
Riippuen maneesin tuomaripäädyn jännittävyydestä, Kaneli voi hyvin ohjan ja pohkeen välissä ollessaan tulla radalle sisään varsin suorana – aina tervehdykseen asti. Ravista pysähdys onnistuu mitä todennäköisimmin ihan kivasti, ja mikäli katsomossa ei ole mörköjä, poni nököttää tervehdyksessäkin varmasti oikein mukavasti. Sen sijaan siirtymä pysähdyksestä harjoitusraviin tulee olemaan hidas (siinäkin tapauksessa, että poni on radalla kuin kotonaan ja vastaisi apuihin moitteettomasti). 

2.
C - Oikealle Harjoitusravissa 
Tämä kohta sujuu todennäköisimmin moitteettomasti, “uralla” kuuliaisesti ravaaminen kuuluu Kanelin bravuureihin kentällä. 

3.
R - Voltti 10 metriä 
Mikäli Kaneli ei ole täydellisesti kuulolla, alkaa se helposti liikkua lapa edellä ja tulla ulkopohjetta kohden. Onneksi ongelma on tiedossa, joten siihen on helppo vaikuttaa radan aikana. 


4.
L - Pysähdys, liikkumatta n. 5 s, harjoitusravia 
Pysähdys ravista = helppo nakki, pysähdyksen aikana poni todennäköisesti pälyilee ympärilleen ja siirtymä pysähdyksestä raviin on hidas, vaikka ratsastaja yrittäisi kaikkensa. 

5.
EM - Kokorataleikkaa keskiravia, harjoitusravia 
Keskiravia mäyräkoiralla? Voidaan yrittää! Todennäköisesti liike muistuttaa enemmän temponlisäystä, poni menettää “pyöreytensä” (jos sitä alunalkaenkaan on) ja takajalat jäävät talliin sen sijaan, että poni työntäisi hyvin takaa. Positiivista tässä on se, että Kaneli varmasti yrittää parhaansa! 

6.
C - Pysähdys, peruutus n. 5 askelta, harjoitusravia 
Peruutus tuomaripäädyssä on mitä suurimmalla todennäköisyydellä vino ja nihkeä. Pahimmassa tapauksessa Kaneli haluaisi alkaa tuijotella ja tämän vuoksi vastustaa peruutusta. 


7.
S - Voltti 10 metriä 
Sama ongelma kuin aiemmalla voltilla: jos Kaneli ei ole täydellisesti kuulolla, alkaa se helposti kulkea mutkalla ja vastustaa ulkopohjetta. Toisaalta, maneesin kisarata on isompi kuin meidän kenttä, joten voltilla ei vaadita niin suurta asetusta ja taipumista, mikä toivon mukaan hyvän ennakoinnin kanssa helpottaa hommaa. 

8.
BH - Kokorataleikkaa keskiravia, harjoitusravia 
Keskiravi toiseen suuntaan! Yhtä vaikeaa kuin radan ensimmäinen keskiravi! 

9.
C - Keskikäyntiä 
ME - Kokorataleikkaa vapaata käyntiä 
EL - Otetaan ohjat 
Käyntiin siirtyminen ja keskikäynti voivat mennä jopa ihan mukavasti, mutta vapaa käynti lävistäjällä muuttuu herkästi löntystelyksi mutkittelevalla ponilla. Onnistuminen on täysin ratsastajan pelisilmästä kiinni. 


10.
LBR - Harjoitusravia 
RB - Täyskaarto 
Kanelin harjoitusravi on ihan jees, mutta täyskaarrossa on sama ongelma kuin voltissa, mikäli poni lähtee valumaan tai ylitaipumaan. Myös täyskaarron “häntä” on syytä ratsastaa tarkasti, pahimmassa tapauksessa Kaneli nimittäin imee voimakkaasti uralle. 

11.
BLES - Harjoitusravia 
SE - Täyskaarto 
Sama kuin edellisessä, mutta sillä erotuksella, että mikäli edellinen täyskaarto on mennyt piloille, ratsastaja ehtii miettiä, kuinka pelastaa toinen. Tai ainakin voi yrittää. 

12.
ELBR - Harjoitusravia 
R - Vasemmalle 
I - Oikealle 
Mikäli poni ei ole hermoraunio tähänastisesta suorituksesta uudessa paikassa, harjoitusravissa eteneminen ei ole sille ongelma eikä mikään. R – I – G käännös tulee meidän kotikentällä varsin nopeaa, mikäli ravissa on lainkaan potkua, onneksi maneesissa on enemmän tilaa tien ratsastamiseen rauhassa. 


13.
G - Pysähdys, tervehdys, radalta vapaassa käynnissä 
Viimeinkin loppusilaus! Lopen uupunut poni pysähtynee kuin nalli kalliolle ja omistaja voi viimeinkin hengittää. Saataisiinpa yli 50% suoritus! 


Radan lisäksi luokassa arvioidaan yleisvaikutelma. Tämä pitää sisällään ratsastajan vaikutuksen hevoseen, ratsastajan asennon, istunnan ja apujenkäytön moitteettomuuden sekä oikeiden teiden seuraamisen. Ratsastajan vaikutus Kaneliin on varmastikin suoraan verrannollinen siihen, kuinka turvalliseksi tai jännittäväksi poni kokee tilanteen. Ihanteellisessa tapauksessa Kaneliin voi vaikuttaa pienin, huomaamattomin avuin, kun taas katastrofitilanteessa “yhteyttä valisemaanne hevoseen ei juuri nyt saada”. Omistajan asento, istunta ja apujen moitteettomuus ovat yleensä saaneet ihan kelvolliset arvostelut, ja toivotaan, että muutamat liikasentit eivät vaikuta kokonaisuuteen. Oikeiden teiden seuraaminen onnistuu toivottavasti radan perinpohjaisen opettelun ja tarkan ratsastuksen avulla!


Haluaisitteko kisapäivän jälkeen postauksen, jossa kerromme yksityiskohtaisesti, miten mikäkin kohta radalta onnistui?

torstai 18. helmikuuta 2021

Vuoden paras hevosblogi -ehdokkuus!

Hevosalan Somegaala on täällä taas ja meidän blogi on ehdokkaana vuoden parhaaksi hevosblogiksi! 

Hevosalan Somegaalassa palkitaan Suomen suosituimpia hevosalan somevaikuttajia ja tänä vuonna yhdeksän kategorian ehdokaslistalta löytyy lähes 100 upeaa hevossomea. Voittajat ratkaistaan totuttuun tapaan yleisöäänestyksellä. 

Yleisöäänestys alkaa tänään klo.10 ja on käynnissä 25.2 asti, muistathan siis käydä äänestämässä suosikkejasi! 


P.s. Muistathan, että äänestää voi vain kerran ja annetut äänet tarkastetaan äänestyksen päättymisen jälkeen.




Somegaalaehdokkuuden myötä blogiin tulee varmasti uusia kävijöitä, joten ajattelimme koostaa tämän postauksen loppuun pienen listauksen postauksista, jotka ovat olleet erityisen suosittuja. Kannattaa myös vilkaista Kaneli ja Omistajat –sivut blogin ylävalikosta, jos kiinnostaa, ketkä ovat henkilöt näppäimistön taustalla! 

Postauksia, joissa käsitellään paljon esiinnousevia aiheita


Pohdintoja ratsastuksesta ja ajamisesta


Ponin kouluttamisesta 


Terveys ja hyvinvointi 


Rahanmeno


Varustemietintöjä ja -esittelyjä

Toivottavasti viihdyt blogissamme♥️

keskiviikko 17. helmikuuta 2021

Mihin Kaneli tarvitsee hoitoloimea

Ostimme Kanelille kuukausi sitten Wahlstenin W-Healing hoitoloimen, jonka selässä on hoitava, keraaminen W-Healing-alue. Loimen keraamista ainetta sisältävä materiaali ja samaa ainetta sisältävä toppaus heijastavat ponin omaa ruumiinlämpöä takaisin, mistä seuraa voimakas lämpövaikutus hoidettavalle alueelle. W-Healing hoitoloimi lisää selän verenkiertoa, poistaa jäykkyyttä ja nopeuttaa palautumista. Aika ihana tuote siis! 


Kanelin loimi on kokoa 115cm ja se istuu täydellisesti ponin ylle. Loimi on itseasiassa ponimallistoa, eli se on suunniteltu vastaamaan ponin mittasuhteita. Mielestämme loimi on hoitavan vaikutuksensa lisäksi myös tyylikäs ja käytännöllinen: loimessa on myös kiinnitykset ja jalkaremmit, jotka helpottavat loimen paikallaan pysymistä pidempiäkin aikoja. Kaneli käyttää loimea aina harjoitusten päätteeksi - joko yhtä aikaa jalkojen kylmäyksen ajan (Kanelin jalat kylmätään W-Healing kylmäyssuojilla) tai joskus vielä tämän jälkeen tarhaan siirtyessä (hoitoloimi toisen loimen alla). Loimi on valmistettu verkkokankaasta, eli se hengittää erittäin hyvin ja poni kuivuu sen alla nopeasti (ja myös loimi kuivuu nopeasti). 


Kyseisen loimen hankkiminen Kanelille herätti kummastusta (tämä ei varmaan yllätä ketään), tarviiko pikkuponi muka hoitoloimea? Mitä hoidettavaa Kanelin lihaksissa edes on? Mielestämme hoitoloimen ostaminen oli oikein perusteltua: Kaneli liikuu 5x/vko, joista useimmiten kolme ratsastusta on sileällä (1x vuokraajan tunti, 1x omistajan ratsastus + 1x ratsutus) sekä kaksi maastoa, joissa useimmiten liikutaan ihan reippaasti kaikissa askellajeissa. Lisäksi poni temmeltää tarhassaan, joten uskomme, että Kanelin lihakset ovat riittävässä työssä (jos hoitoloimen hankintaa tarvitsisi edes perustella). Loimi auttaa lihasten hoidossa ja palautumisessa sekä ennaltaehkäisee tällä tavoin mahdollisten vaivojen syntyä, mielestämme myös pieni poni ansaitsee terveen ja hyvinvoivan selän. Itseasiassa tätä postausta kirjoittaessamme aloimme miettimään, miksi meillä itsellämme ei ole vastaavaa tuotetta. Hevosihmiset varmasti ymmärtävät tämän; emme voi olla ainoita, ketkä hemmottelevat aina ensisijaisesti poniaan :D

torstai 11. helmikuuta 2021

Hevonen: matka vetojuhdasta terapeutiksi

Tämä postaus on lojunut luonnoksissa joulukuusta saakka. Tuolloin käytiin kiivasta keskustelua ratsastuksen eettisyydestä ja vastakkainasettelu ”kukkahattuilun” ja hevosurheilun välillä tuntui olevan suurta. Pidetäänkö kilpahevosia vain harrastus- ja rahantekovälineinä ja ovatko ”pehmeät arvot” ainoa eettinen tapa harrastaa hevosia? Ovatko hyvä hevosenpito, hevosen kuunteleminen ja väkivallaton hevosenkäsittely uusia asioita lajissamme?

Hevosessa on viisautta. Tästä viisaudesta on olemassa lukemattomia tarinoita, jotka ovat koskettaneet ihmisiä sukupolvien ajan. Tässä blogipostauksessa haluamme ottaa kantaa aiheeseen, joka tuntuu somessa olevan pinnalla: useassa tallissa heinää rouskuttaa yliopistotutkintoa vailla oleva psykologi tai opettaja, tai ainakin jonkin sortin filosofi tai traumanpoistaja. Hienoa, että hevosen henkinen voima tunnistetaan ja puetaan kauniiksi sanoiksi. Mutta eikös näin ole aina ollut? 


Ihminen kesytti hevosen noin 5500 vuotta sitten ja hevosella on ollut useita käyttötarkoituksia: hevosta on käytetty muun muassa lihan- ja maidontuottajana, matkantekovälineenä sekä veto- ja kantojuhtana maatalous- ja metsätöissä. Hevonen on seurannut ihmistä sotaan, inspiroinut taiteilijoita, siivittänyt mytologiaa ja synnyttänyt legendoja. Nykyään hevonen toimittaa pääsääntöisesti harraste- tai kilpaeläimen virkaa, jolle haluamme tarjota mahdollisimman hyvän elämän. 

Rakkaus hevosiin ei ole uusi keksintö. Nykyteknologia mahdollistaa oman äänen esiintuomisen ennenkuulumattomalla tavalla, mutta tiesitkö, että jo 40 000 vuotta sitten kivikaudella Cro-Magnonin ihmiset kuvasivat villihevosia luolamaalauksissaan (todennäköisesti esi-isämme rakastivat hevosesta saatavaa ravintoa, mutta kuitenkin). Itseasiassa läpi historian hevonen on ollut ihmisen jälkeen kuvatuimpia hahmoja taiteessa ja tarinoissa. Hevosia on kuvattu ihmisen rinnalla maalauksissa, milloin sotaratsuna, maataloustöissä tai muutoin tärkeänä kumppanina ja kirjallisuudessa hevonen puolestaan kuvataan ajan kontekstista riippuen niin miesten, naisten kuin lastenkin merkittävänä ystävänä. Nykyään esittelemme ylpeinä hevosystäviämme ja elämää niiden kanssa sosiaalisessa mediassa.

Saamme jatkuvasti uutta tutkimustietoa hevosen hoidosta. Ennen näin ei kuitenkaan ollut ja nykytietämyksen (sekä nyky-yhteiskunnan) tarkastelemana hevosenpito näyttää useita ongelmia – tarkasteltiinpa aihetta sitten 1900-luvulla tai historian alkuaikoina. Hevonen on kuitenkin ollut kesyttämisestään lähtien ihmiselle arvokas eläin ja siitä on pyritty huolehtimaan parhaan tietotaidon mukaan – alkaahan eläinlääketieteen historiakin siitä, kun ihminen alkoi kesyttää eläimiä käyttöönsä. Esimerkiksi antiikin aikana kirjoitettu Hippiatrica käsittelee laajasti hevosen jalostusta, kasvatusta, terveydenhuoltoa ja käyttöä sekä kuvaa nykylukijallekin tuttuja hevosen sairauksia. 


Koko ihmisen ja hevosen yhteisen historian ajan syyt hevosenpitoon ovat olleet ihmistä taloudellisesti hyödyttäviä - aina siihen saakka, kun koneet korvasivat hevosen. Hyödystä huolimatta myös tunneside hevosiin on ollut aina suuri. Esimerkiksi Suomen talvi- ja jatkosodassa hevosen merkitys armeijamme liikkuvuudelle täysin ratkaiseva ja suomalainen sotilas tunsi suoranaista aseveljeyttä mukanaan olleita luotettavia ja kestäviä suomenhevosia kohtaan. Suomenhevonen (ja samalla sotahevonen) saikin 1990-luvun lopulla oman muistomerkkinsä kiitollisuuden osoituksena sodissamme tehdyistä suurista palveluksista. 

Hevosen rooli yhteiskunnassamme on muuttunut ja nykyään tiedämme alati paremmin, mikä on hevoselle parhaaksi - sekä voimme usein toteuttaa tämän. Meillä on tietoa ja taitoa tarjota hevosille mahdollisimman lajityypilliset olosuhteet: turvallinen ympäristö, tutut rutiinit, pitkä ulkoiluaika, terveellinen ravinto, lajitovereiden seuraa sekä asianmukainen hoito. 

Välillä kuitenkin somea ja hevoskeskusteluita selaillessa tulee usein sellainen olo, ettei mikään riitä ja vastakkainasettelu ja “oikeiden oppien” korostaminen on suurta. Kovimpaan ääneen paasaava saa asiansa kuulumaan. Oikeasti merkityksellisistä asioista puhuminen on tärkeää ja tiedon leviämisen ansiosta moni asia on nykyään paremmin. Onko kuitenkaan väliä, käytätkö kouluttamiseen paineenpoistoa vai naksutinta, jos osaat tehdä sen oikein ja hevosta kunnioittaen? Onko väliä harrastatko hevosella kilpaurheilua vai maastaratsastusta tunnin päivässä?


Saamme seurata somesta monia kauniisti kirjoitettuja tarinoita hevosista. Toisinaan kertomuksissa hevosen rooli työjuhdasta ja leiväntuojasta on muuttunut paradoksaalisesti opettajaksi ja terapeutiksi, jolta odotamme asioita samalla, kun kritisoimme hevosurheilua ja sen asettamia odotuksia hevosille. Mitä jos me hevosihmiset lopettaisimme vastakkainasettelun ja keskittyisimme yhdessä toimimaan hevosen parhaaksi. Oikeita tapoja on monia ja meitä kaikkia harrastajia ja ammattilaisia yhdistää se perimmäinen asia: rakkaus hevosiin. Tai meidän tapauksessa pieneen poniin♥️

lauantai 6. helmikuuta 2021

Viikon someloman saldo: energinen poni, uusi ratsastaja toista kertaa ponin selässä, eläinlääkärin käynti, ponin loma, muutto ja kisasuunnitelmia

Someton viikko takana, luvassa on siis pidempi kuulumispostaus! 

Menneenä viikkona pakkaset ovat paukkuneet Mikkelissä ja Kaneli on ottanut pakkasvirroista selvästi ilon irti. Kanelin vuokraajat ratsastivat ponia maanantain ja tiistain ja omistajan sekä Veeran (veeras.eventing) ahkerasta ponin läpiratsastuksesta on ollut selvästi hyötyä: Kaneli on nimittäin käyttäytynyt hyvin myös nuorison ratsastaessa! Itseasiassa niinkin hyvin, että meno maastossa on ollut normaaliakin pontevampaa ja työskentely kentällä aktiivista ja reipasta (viikon tuhmailut: 0kpl). Kiltti poni, jee!♥️


Keskiviikkona eläinlääkäri kävi tallilla hiekkakuvaamassa hevosia ja Kanelillekin oltiin sovittu kontrolliröntgen joulukuisen klinikalla tehdyn hiekkalöydöksen jäljiltä. Tuolloin Kanelilta löydettiin paksusuolesta vatsaontelon ala-etuosasta reilun kokoinen, 11x9cm hiekkakertymä. Ensiavuksi hiekanpoistoon Kaneli sai tuolloin nenämahaletkun kautta psylliumia + magnesiumia sekä kotiin viemisiksi 14vrk psylliumkuurin. Psyllium upposi Kaneliin onneksi hyvin ja hiekkaoireilu saatiin katoamaan. Kaupanpäällisiksi Mikkeliin satoi paksu, pysyvä lumikerros, joka estää maa-aineksen kulkeutumista Kanelin vatsaan. 

Tallinkäynnin suoritti sama klinikkaeläinlääkäri, joka huolsi Kanelia joulukuussakin. Koska Kaneli on helposti käsiteltävä eikä säpsyile, otettiin röntgenkuvat ponista tallin käytävällä ilman rauhoitusta. Omistaja sai pukea ylleen suoja-asun avustaessaan lyhyessä toimenpiteessä (hiekkakuvia otettiin 2kpl) ja Kaneli nökötti paikallaan röntgenlaitteen napatessa kuvat. 

Joulukuussa havaittu hiekkamassa oltiin saatu poistumaan mukavasti, mutta vatsassa oli nähtävissä edelleen kolme pientä hiekkakikkaretta. Vaikka hiekkalöydökset ovat hyvin pieniä, saa Kaneli vielä psylliumkuurin viimeistenkin murujen poistoon, sillä ajan kanssa kertynyt hiekka voi heikentää suoliston liikkeitä ja ärsyttää suolen pintaa, mikä voi heikentää veden ja ravinteiden imeytymistä tai pahimmassa tapauksessa vahingoittaa suolta. Ja kyllähän viimeistenkin hiekkojen poisto lisää meidän omistajien mielenrauhaa. Koska hiekkaa oli niin mitätön määrä, hiekkakontrollia ei enää tarvita. Sen sijaan poni saa aina jatkossa keväisin ja syksyisin automaattisesti psylliumkuurit pitämään maa-aineksen poissa suolistosta (sekä tietysti hiekkaröntgenin, mikäli hiekkaoireita esiintyy). 

Hiekkaröntgenin jälkeen Kaneli sai vielä vuosittaisen rokotuksen ja tämän myötä pienen rokotusloman. Kaneli ei ole koskaan reagoinut rokotukseen, mutta joillekin hevosille rokotus nostaa kuumeen. Keskiviikko, torstai ja perjantai sujuivat kuitenkin ponin osalta lomatunnelmissa. 

Kaneli käyttäytyi eläinlääkärissä jälleen oikein mallikkaasti ja mikä parasta, saatiin kaksi asiaa hoidetuksi yhdellä iskulla. Hiekkatilanne on oikein hyvällä mallilla (ja osaamme huomioida hiekanpoistot jatkossa) ja ponin rokotukset on päivitetty kuntoon.


Lauantaina Kaneli palasi töihin Veeran saapuessa ratsastamaan ponia aamupäivästä. Kanelille oli selvästikin jäänyt mieleen, että uuden ratsastajan kanssa ei himmailla ja poni olikin tänään niin yritteliäs ja mainio! Huomenna Kaneli pääsee kunnon maastoon palkinnoksi hyvästä työskentelystä ♥️


Viikon ohjelmaan on kuulunut myöskin muuttopuuhia. Tallia emme vaihda, mutta Kaneli muuttaa pikkutallista takaisin päätalliin uusien karsinajärjestelyjen vuoksi. Ponin vaihtaminen karsinasta toiseen on helppo juttu, mutta karsinan lisäksi myös tallikaapin sisältö on muutettu parin päivän aikana pikkutallista päätallin isoon satulahuoneeseen. Urakka on nyt onneksi valmis ja huomisesta alkaen Kaneli majailee uudessa karsinassaan.


Kevään ensimmäiset kisasuunnitelmat on myös lyöty lukkoon ja Kaneli aloittaa kisakautensa 7.3 starttaamalla tutun ja turvallisen heD:n lähitallilla järjestettävissä seurakisoissa. Kyseessähän ovat ponin toiset kisat, joten pidetään peukkuja, että Kaneli käyttäytyy kisapaikalla hyvin (onneksi on kuukausi aikaa panikoida :D).




maanantai 1. helmikuuta 2021

Someloma

Siitä saakka, kun Kanelin instatili alkoi kasvattaa suosiotaan, olemme saaneet paljon kommentointia niin suorilla viesteillä kuin anonyymisti keskustelupalstoilla. Meistä (eli Annista, Ainosta ja Kanelista) on kirjoiteltu niin hevostalli.netissä kuin Jodelissa. Lisäksi meitä lähestytään usein anonyymisti Tellonymissä sekä omalla nimellä yksityisviestein.


Suurin osa saamistamme viesteistä on ystävällisiä, tsemppaavia, rakentavia ja asiallisia. Sitten on tämä toinen puoli: ympäri nettiä jaetut “neuvot”, kommentit, joissa meitä halutaan tahallaan väärinymmärtää sekä mustamaalaavat ja jopa valheellista tietoa sisältävät juorut. Omassa kategoriassaan kunniamaininnan saavat myös Tellonymissä tulleet arvostelut painosta, hampaista tai muusta ulkonäöstä. 

Vuosien ajan olemme ajatelleet, että Instagram-tilimme tuomalla laajalla seuraajakunnalla on tämä varjopuoli, joka täytyy vain kestää, ja johon ei voi vaikuttaa tai josta ei pidä välittää. Kuitenkin eteenkin viimeiset viikon tämä kirjoittelu on saanut aivan uusia mittasuhteita. Olemme saaneet seuraajilta jo pitkään viestejä, joissa kerrotaan meitä koskevista uusista ja hyvin provokatiivisista ja negatiivisista aloituksista eri kanavissa. 

Viikko sitten tapahtui jotain sellaista, minkä seurauksena päädyimme radikaaliin ratkaisuun: somelomaan.

Aamulla herätessä puhelimeen oli tullut useita viestejä ystävältä. Viestit sisälsivät screenshotteja hevostalli.netissä käydystä keskustelusta, jossa tuttuun tapaan arvosteltiin meidän menoa. Yleensä annamme tällaisten asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kuitenkin takana oli hektinen, kertaheitolla elämää muuttanut viikko ja ensimmäistä kertaa nettikommentointi tuntui tosissaan pahalta.

Tässä postauksessa jaamme muutamaan otteen nyt jo poistetusta anonyymistä kommenttiketjusta hevostalli.netissä. Tarkoituksena ei ole yllyttää ketään jatkamaan haukkumista, vaan osoittaa, että anonyymin viestin voi päätyä lukemaan myös viestin kohde itse: että ruudun takana on oikea ihminen, jota viestillä satutat.


Tämä kommentti meni ehkä eniten ihon alle, vaikkei pitäisi. Ehkäpä siksi, koska kaikki tässä viestissä on valetta. 

1. Kuten olemme moneen kertaan todenneet, Kaneli on meillä loppuelämän kodissa. Se on meille rakas perheenjäsen, jota emme mistään hinnasta möisi pois. 

2. Ehkäpä Instan feediä seuraamalla voit huomata, ettei Kaneli ole meille “koriste”. Sen kanssa harrastetaan monipuolisesti ja vietetään päivittäin aikaa. 

3. Voimme rehellisesti sanoa, ettemme ole tienanneet Instagram-tilillämme euroakaan rahapalkkaa. Toki olemme äärettömän kiitollisia kaikista someyhteistöistä, mutta saaduilla harrastusvälineillä ei ponin ylläpitoa makseta. 

4. Jos yhtään olet jaksanut seurata tiliämme, tiedät kyllä, että Aino pystyy harrastamaan Kanelin kanssa siinä missä Annikin. 


Tämä viesti on naamioitu ystävälliseksi. Kuitenkin on aika paksua kutsua toisia ylimielisiksi ja ilkeiksi samalla kun itse haukkuu ihmisiä anonyymisti netissä yöllä.


Tämän viestin kirjoittajalla on aika mielenkiintoinen ajattelutapa. Kuinka Kaneli voi saada voimaa ratsastajan kanssa työskentelyyn, jos sillä ei saisi nyt “ei-tarpeeksi-voimakkaasti-liikkuvana" ratsastaa. Kannattaa lukea myös aiheesta kirjoitettu blogipostaus.


Tässä tämänkertaisen kommenttiketjun aloitus. Lukemalla meidän blogipostauksen joulukuisesta eläinlääkärikäynnistä olisi voinut tutustua Kanelin selän terveyteen sen sijaan, että päätyy kirjoittamaan aiheesta keskellä yötä nettiin anonyymille keskustelupalstalle.

Enempää otteita kyseisestä keskustelusta tai muustakaan keskustelusta emme jaa. Esimerkeillä haluamme muistuttaa teitä siitä, ettei kaikkea netissä näkemäänsä kannata uskoa, jakaa tai levittää eteenpäin. Myös kommentointi, vaikkakin hyvässä tarkoituksessa, tuo valheellisen viestin kirjoittajalle lisää huomiota.

Enimmäkseen somen pitäminen tuo meille paljon ihania ja kannustavia kommentteja ja viestejä sekä hyvää mieltä. Vuorovaikutus seuraajien kanssa on someharrastuksemme parasta antia. Viimeaikaiset tapahtumat ovat saaneet meidät miettimään, kuinka paljon kykenemme vastaanottamaan tämän someharrastuksen varjopuolta, negatiivisia viestejä, meidän tilin tarkoitus kun on ilahduttaa muita päivityksillämme. Menneiden viikkojen tapahtumien summana koemme, ettemme juuri nyt pysty tätä täysin toteuttamaan ja siksi ensimmäistä kertaa someharrastuksemme aikana olemme päättäneet jäädä somelomalle. Loma kestää viikon, toivottavasti yhä seuraat menoamme, kun palaamme päivittelemään. 


Kanelilla kaikki on hyvin ♥️

Kiitos ymmärryksestä ja hyvää helmikuun ensimmäistä viikkoa!


♥️: Aino, Anni ja Kaneli

torstai 28. tammikuuta 2021

”Mitä te tolla miniponilla teette?”

Ensiksi haluamme korjata otsikon sisältämän virheellisen väitteen: Kaneli ei ole miniponi vaan 125 senttinen pikkuponinmötkäle, jolla on suurikin merkitys omistajiensa elämässä♥️

Olemme saaneet kuulla paljon kysymyksiä siitä, miksi ostimme pikkuponin, vaikka olemme aikuisia. Monet tuntuvat kauhistelevan myös sitä, että mitä ponin kanssa oikein teemme, kun se on paitsi pienikokoinen, myös rakenteellisesti ja liikkeellisesti epäihanteellinen ratsuksi. Tässä postauksessa kerromme, miksi ponin omistaminen on parasta, aikuisenakin!


Kun ostimme Kanelin lähes viisi vuotta sitten, useat kommentoivat reilun metrin korkuista, honteloa 9kk ikäistä ponivarsaa "Eiks toi oo vähän liian pieni teille?" tai "Mitä te tolla miniponilla teette?". Tuntuu hieman hassulta, että hevosihmisten tarvitsee edes kysyä tällaista, sillä jokainen varmasti tietää, että hevosen omistaminen on suurimmaksi osaksi kaikkea muuta kuin ratsastusta. Emme tietystikään ostaneet Kanelia laadukasta ratsastusharrastusta varten, vaan lemmikiksi ja perheenjäseneksi. Olimme itseasiassa varmoja, että Kaneli jäisi “shettismittoihin” ja mahdollinen ratsukoulutus olisi tehtävä ulkopuolisella (toisin kuitenkin kävi, Kanelista pärähti 125 senttinen roteva poika ja omistajista pienempi on voinut mainiosti hoitaa ratsastukset - katso ylempi kuva). Kanelin kanssa oli siis jo alusta asti selvää, että sen kanssa tullaan touhuamaan monipuolisesti kaikenlaista: maastakäsin työskentelyä, ohjasajoa, ajamista, ratsastusta, juoksutusta, metsälenkkejä taluttaen... Ja nyt kuusivuotiaaksi kääntyneenä Kaneli onkin jo oikein näppärä monitoimiponi, jonka kanssa voi tehdä mitä vain (paitsi kilpailla tosissaan). 

Näitä samoja asioita mitä ponin kanssa harrastamme voisi tietysti harrastaa hevosellakin, mutta jokin poneissa silti viehättää meitä. Suomessa on monia hienoja ja laadukkaita poneja (myös niitä pieniä), jotka omistaa aikuinen. Käsitys siitä, että ponit olisivat jollain tavalla huonompia kuin hevoset elää silti vahvana, vaikka fakta on, että yhtä paljon se poninkin elättäminen ja sen kanssa harrastaminen maksaa. Tietysti kooltaan pienemmät ponit asettavat vaatimuksia ratsastajan koolle, eivätkä usein yllä kapasiteettinsa puolesta ratsastuksessa sinne GP-radoille kisaamaan, mutta tarvitseeko kaikkien sinne edes tähdätä? Faktahan kuitenkin on, että suurin osa suomalaisista ratsastajista ja ratsuista ovat harrastajia, jotka nauttivat lajista omalla (ja ratsunsa) tasolla, miksei siis poninomistajana saisi nauttia harrastuksestaan ja yhdessäolosta rakkaan lemmikin kanssa, ilman, että ratsastus olisi syy siihen, miksi ponin kanssa vietetään aikaa. 


Meidän tavoitteet eivät Kanelin kanssa todellakaan ole kilpailemisessa missään lajissa (risteytysponilla ei ole ravikilpailuoikeutta ja ratsastuksessa seuratason pikkukisat riittänevät varsin hyvin). Poneilta kuitenkin löytyy pilkettä silmäkulmasta, mikä tekee harrastamisesta palkitsevaa. Jääräpäisen, omaa tahtoa pursuavan ja kujeilevan ponin kanssa eläminen vaatii omistajalta erilaisia ominaisuuksia kuin hienon kilpahevosen omistaminen. Toki ponin pito itsessään vaatii saman, kuin hevosenkin omistaminen (tallivuokra, terveydenhuolto, kengitykset jne.), joten mielestämme kalliiseen harrastukseen panostamalla tärkeintä on, että jokainen löytää itselleen sopivan hevosen tai ponin, jonka kanssa kokea harrastuksen ilot ja surut. Itse menemme tallille rentoutumaan ja irtautumaan arjen kiireistä, joten on ihanaa, kun saa touhuta ponin kanssa ilman paineita. Myös Kaneli vaikuttaa onnelliselta, kun on päätynyt kahden ponihullun aikuisen omistukseen, mikä on meille pääasia. 


Ennen kaikkea tärkeintä on siis osata valita juuri sellainen hevonen tai poni, mikä itselle tuntuu hyvältä. Poninomistajana on osattava hyväksyä myös se, ettet välttämättä ole sopivan kokoinen ratsastamaan ponillasi. Tällöin on keksittävä ponin kanssa muuta tekemistä tai hankittava ponille sopiva ratsastaja. Toisaalta pienelle ja kevyelle aikuiselle poni voi toisinaan olla parempikin vaihtoehto kuin iso hevonen, sillä kuten myös liian pieni poni, myös liian suuri hevonen voi tehdä hallaa istunnalle ja ratsastustaidoille. Suosittelemme ehdottomasti kokeilemaan ajamista, sillä vaikka kärryillä istuminen saattaa tuntua tylsältä, on ajaen maastoilu aivan yhtä ihanaa kuin ratsainkin! Esimerkiksi Kanelista huomaa selvästi, että päätös opettaa poni kärryttelyyn osui nappiin, kun poni viilettää metsäpolulla korvat hörössä ja häntä tötteröllä. Myös valjakkoajoa olisi kiva testata jossain vaiheessa. 

Hevoset vastaan ponit -asettelun syytä on hankala ymmärtää. Vaikka omistamme pikkuponin, emme kyseenalaista jonkin muun päätöstä hankkia itselleen sopivaa hevosta, oli se sitten puskalämppäri tai kansainvälisen tason kisatykki. Jos jossain vaiheessa  haluamme palata itsekin kunnolla satulaan, on siinä vaiheessa isomman ja laadukkaamman ratsun hankkiminen Kanelin rinnalle on ajankohtaista. Kaneli on kuitenkin meille prioriteetti numero yksi, ja se tulee olemaan meillä loppuelämän kodissa: ratsastus ei ole kummallekaan meistä pääasia hevosharrastuksessa (lienee sanomattakin selvää, koska omistamme Kanelin). Aikuisena poninomistajana silti välillä miettii, miksi pikkuponin omistamisesta tehdään toisinaan niin iso haloo. Onko ponien panettelun syynä kateus siitä, että ponin kanssa harrastaminen kaikissa lajeissa on oikeasti hauskaa, sillä ilman huumoria ja kommelluksia siitä ei selviäisi. Kukaan aikuinen tuskin harrastaa pikkuponilla hampaat irvessä, vaan poni on lisäksi ystävä ja perheenjäsen. Jokaisen kannattaakin muistaa, että toisen rakkaan hevosen tai ponin merkityksen kyseenalaistaminen tuntuu usein pahalta omistajasta, oli sitten kyseessä minkä rotuinen tai kokoinen kaveri tahansa. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen ja siihen itselleen tärkeästä hevosyksilöstä nauttimiseen. Asia erikseen on tietysti se, että yritetään käyttää hevosta sille sopimattomaan käyttötarkoitukseen tai eläintä kohdellaan huonosti. 


Ponit sykähdyttävät aivan eri tavalla kuin hevoset. Ehkä siksi, että ponit ovat söpömpiä, tuhmempia ja huumorintajuisempia kuin hevoset yleisesti (ja nyt ei puhuta kipeistä poneista). Tallille on kiva saapua, kun portille vastaan tulee hörisemään lyhytjalkainen pilkullinen kaveri, jolla on pilkettä silmäkulmassa ja joka keksii jatkuvasti uusia kujeita.

Postauksia, jotka saattavat kiinnostaa sinua myös:

perjantai 22. tammikuuta 2021

Pikkuponit ja satulat

Vastikään julkaistun häntäremmipostauksen lisäksi haluaisimme pohtia hieman pikkuponien satula-asioita laajemmin. Kanelilla on ratsastettu alle kaksi vuotta ja tässä ajassa sillä on ehtinyt olla kolme satulaa, koska ponin selkä on kasvanut ja muuttanut muotoaan. Paljon helpompi ja edullisempi vaihtoehto olisi ollut ostaa yksi satula ja pistää se sopimaan - näin kärjistetysti. Miksi olemme käyttäneet aikaa, vaivaa ja rahaa sopivan satulan etsimiseen? 


Mitä epäsopiva satula tekee? 
Huonosti istuva satula aiheuttaa ponille kipua ja estää sitä liikkumasta vapaasti (huono vertaus, mutta kuvittele (tai muistele), miltä tuntuu hiihtää puristavilla monoilla liikunnanopettajan määräämässä reippaassa vauhdissa). Pahimmillaan epäsopiva satula vahingoittaa ponin selkää pysyvästi, sillä sopimaton satula aiheuttaa usein pistemäistä painetta: liika paine estää lihasten normaalin aineenvaihdunnan, kipeyttää ja surkastuttaa lihaksia. Kipeytynyt selkä puolestaan tuo monenlaista haastetta ponin käsiteltävyyteen ja ratsastettavuuteen sekä ennen kaikkea vaikuttaa ponin elämänlaatuun. 


Yleisimpiä syitä, miksi poneilla käytetään epäsopivaa satulaa, sekä meidän ratkaisuehdotuksia: 

“Ponilla on niin hankala selkä, ettei siihen käy mikään satula ilman häntäremmiä” 
Montaako satulaa on kokeiltu, jos mikään ei sovi? Usein pikkuponien suurin haaste ei ole edes matala säkä ja lyhyt satulansija, vaan ylipaino ja tynnyrin muotoinen vartalo. Usein halvimmat pikkuponisatulat ovat kapeita, eli automaattisesti epäsopivia lihaville poneille. Tallilta valmiiksi löytyvään poniläpyskään on helppo tyytyä ja virittää häntäremmi - säästäähän tämä turhauttavalta satulan etsinnältä. Tällaisessa tapauksessa suosittelemme yrittämään edes ponin laihduttamista: ponin laihduttua nykyinen satula voi alkaakin istua paremmin ja ehkäpä satularumbaan ryhtyminenkään ei ole niin kurjaa, sillä satulamarkkinoilta alkaakin löytyä varteenotettavia ehdokkaita. Esimerkiksi Kanelille olemme löytäneet aina kohtuullisessa ajassa uuden satulan – pisin etsintäjakso taisi kestää kuukauden päivät ja tuossa välissä ostimme ponille karvasatulan (jota käytetään kyllä muutoinkin kun satulattomina kausina). 

“En halua maksaa 4000€ ponin satulasta” 
Todennäköisesti sinun ei tarvitsekaan. Fakta kuitenkin on, että satasellakaan tuskin löydät hyvää satulaa. 500-1500 euron budjetilla hankalan muotoisille pikkuponeille alkaa olla yllättävän hyvä satulavalikoima tarjolla, jos vain viitsii perehtyä aiheeseen. Kannattaa katsella käytettyjä satuloita esimerkiksi Facebookin satulakirppareilta tai Tori.fi:stä. Esimerkiksi Kanelin ensimmäinen satula, Stübben Rex, ostettiin käytettynä ja se maksoi alle 300 euroa. Käyttöaikaa satulalle tuli puolisen vuotta, ennen kuin se jäi epäsopivaksi ja satula lähti uuteen kotiin. Kanelin toinen satula puolestaan oli kinkkisempi tapaus ja jouduimme ostamaan penkin uutena noin 1000 euron hintaan - elo Lippo Rivello Espanzan kanssa kesti vuoden, kunnes jouduimme myymään satulan epäsopivaksi käymisen vuoksi. Viimeisin satula ostettiin myös uutena ja hintaa Wintec Duetilla oli vajaat 600 euroa (käytettynä vastaavan satulan saa about 300 eurolla) eli tätä voidaan pitää jo edullisena. 

“Poni jää minulle jossain vaiheessa pieneksi, joten ei ole järkeä panostaa satulaan” 
Sama kuin toteaisi, että poni kuolee jossain vaiheessa elämäänsä, joten ei ole järkeä panostaa sen terveydenhoitoon. Mielestämme on itsekästä ajatella yllämainitulla tavalla. Jokaisella ponilla pitäisi olla oikeus sopiviin varusteisiin ja asianmukaiseen hoitoon, oli se hankittu sitten loppuelämän kotiin tai väliaikaiseksi ratsuksi. Esimerkiksi meistä Kanelin omistajista Aino ei ratsasta Kanelilla lainkaan ja Annikin ratsastaa 1-2x/vko, silti haluamme panostaa ponille sopivaan satulaan – vaikka vuokraajat sitä pääasiassa käyttävät. 

“Poni ei ole minun, joten en voi päättää, mitä varusteita sillä käytetään” 
Haastava tilalle, oli kyseessä sitten ratsastuskoulun poni tai vuokraponi. Voi olla, että ponin omistaja ei esimerkiksi tiedä häntäremmin tai epäsopivan satulan haitoista (tämä on ihan oikeasti yleistä), joten olisiko mahdollista, että kysyt asiallisesti, olisiko mahdollista ratsastaa ponilla vaikkapa ilman häntäremmiä tai kokonaan ilman satulaa? Asia kannattaa esittää kohteliaasti ja perustella häntäremmin ja epäsopivan haitat, näin ponin varusteasioista päättävä henkilö todennäköisimmin oikeasti miettii asiaa, eikä mene puolustuskannalle. Jos lupaa ilman häntäremmiä tai satulaa ratsastamiseen ei heru, keksisimme muuta puuhailtavaa ponin kanssa ratsastuksen sijaan. Tämä ohjeistus on mielestämme toimiva myös siinä tapauksessa, että olet alaikäinen ja vanhempasi päättävät ponin varusteista. 



Huom. Tämä postaus on kirjoitettu yleistäen ja pohjautuu meidän kokemuksiin ja ajatuksiin aiheesta.

maanantai 18. tammikuuta 2021

Pikkuponit ja häntäremmit

Ostaessamme Kanelin vuonna 2016 meille oli selvää, että kun sillä jossain vaiheessa aletaan ratsastaa, emme tulisi koskaan käyttämään häntäremmiä. Tämä herätti aluksi paljon ihmetystä, häntäremmihän suorastaan kuuluu pikkuponeille. Viidessä vuodessa tietämys häntäremmin haitoista on onneksi kasvanut (tästä saamme varmastikin kiittää Instagramissa @project.casper -tiliä), ja koska saamme paljon kysymyksiä siitä, miksi käytämme Kanelilla häntäremmiä ajaessa, mutta emme ratsastaessa, ajattelimme kirjoittaa aiheesta blogipostauksen (tämä teksti on sitten aina kätevä linkata kyselijöille :D).

1990-luvulla alkaneen hevosharrastuksen aikana emme ole tainneet kertaakaan nähdä häntäremmiä ison ponin tai hevosen satulan lisävarusteena. Sen sijaan pikkuponeilla häntäremmi satulassa tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Pikkuponit ovat usein matalasäkäisiä, pyöreitä ja lyhytselkäisiä, eli istuvan satulan löytäminen voi olla hankalaa (eteenkin, jos budjetti on rajallinen eikä ponin satulaan haluta juuri satsata). Häntäremmin tarkoitus on pitää satula paikallaan, eli estää satulan valuminen liian eteen ponin lavoille ja kaulalle. Häntäremmiä siis käytetään korjaamaan pikkuponien epäsopivaa satulaa. Epäsopiva satula on jo itsessään kivulias, estää ponia liikkumasta vapaasti sekä pahimmassa tapauksessa aiheuttaa pysyviä vammoja ponin lihaksistoon - häntäremmi vain pahentaa tilannetta.


Mitä häntäremmi satulassa sitten tekee? 
Satulaan kiinnitettynä häntäremmi estää satulan valumisen eteenpäin, eli oikein (=sopivan napakalle) kiristetty häntäremmi kiskoo satulaa (ja ratsastajaa) jatkuvasti taaksepäin. Voit miettiä, miltä ponista mahtaa tuntua, kun sen häntään tulee ratsastajan ja satulan yhteispainosta kymmenien kilojen veto (ja miltä esteeltä laskeutuminen tuntuu, kun epäsopiva satula ratsastajineen keikkuu hännän varassa). Hevosen hännän ympärillä on paljon pikkulihaksia, joihin häntäremmi aiheuttaa nopeastikin muutoksia. Moni perustelee häntäremmin käyttöä siten, että jättää sen löysälle. Tämä on napakkaakin häntäremmiä haitallisempaa: satula paitsi valuu lavoille ja kaulalle, myös nykäisee jatkuvasti ikävästi. 

Sen lisäksi, että häntäremmi satulassa aiheuttaa ponille epämiellyttävää tunnetta ja kipua, se myös rajoittaa ponin liikkumista. Häntäremmi rajoittaa hevosen lantion liikkumista aiheuttamalla jatkuvaa jännitystä lannelihaksiin. Tämän vuoksi häntäremmiä käyttävä poni ei pysty ratsastettaessa ojentamaan, venyttämään ja pyöristämään selkärankaa ja selän lihaksia, eli liikkuminen “oikein” ja ergonomisesti on mahdotonta. Pitkällä aikavälillä väärin liikkuminen aiheuttaa ponille lihasjumeja ja pahimmillaan kovia kipuja. Häntäremmi siis vaikuttaa käytännössä koko kroppaan. (Lähde: Grönberg, P. (2018).  Hevosen ABC, biomekaniikka. Karivaljakko Oy)


Miksi sitten käytämme häntäremmiä ajaessa? 
Ajovaljastuksessa häntäremmin tehtävä on yhdessä rintaremmin kanssa pitää silat paikallaan ja se on pakollinen varuste ajaessa. Ajaessa häntäremmi ei kisko siloja samalla tavoin eteenpäin kuin satulaa ratsastaja selässään. Häntäremmi ei siis ajaessa hankaloita ponin selänkäyttöä tai kipeytä paikkoja (ellei sitä sitten kiristetä liikaa tai säädetä muutoin väärin). 


Mitä tehdä jos ponin satula valuu eteen? 
  • Selvitä, mistä valuminen johtuu. Onko satula sopiva, mutta poni on lihonut? Onko satula epäsopiva, mutta poni on ollut pitkään samassa lihavuus/lihaskunnossa? Pyri pitämään poni normaalipainossa. 
  • Panosta sopivaan satulaan ja varmista, että satulansovittaja osaa asiansa, eikä väheksy sitä, että pikkuratsu tarvitsee yhtä hyvän satulan kuin isompikin lajitoveri. 
  • Testaa erilaisia satulavöitä tai kiinnitystä eri vastinremmeihin, jo tällä voi olla merkittävä muutos satulan istuvuuteen! Tarvittaessa voit kokeilla satulan alle liukuestettä. 
  • Älä ratsasta epäsopivalla satulalla – ilman satulaa ratsastus on parempi vaihtoehto. Karvasatulaan panostaminen voi olla järkevää, mikäli sopivaa satulaa ei tahdo löytyä ja ilman satulaa meneminen ei ole vaihtoehto.

Postauksia aiheen vierestä:


tiistai 12. tammikuuta 2021

Pitäisikö meidän vaatia Kanelia liikkumaan paremmin?

Postauksen kuvat: Krista Rósten Photography

Jokaisella hevosella on oma liikekapasiteettinsa. Kouluratsua hankkiessa täytyy tietysti kiinnittää erityistä huomiota liikkeisiin, mutta harrasteponilla liikkeet saavat olla vaatimattomammat. Vaikka Kanelille emme ole asettaneet kummempia tavoitteita ratsuna, tahdomme tietysti parhaamme mukaan kouluttaa ja kehittää sitä eteenpäin, jotta siitä tulisi kestävä, terve ja tasapainoinen. Kanelin ratsastamisen tarkoitus ei ole tehdä siitä kouluratojen partaveistä, vaan tähdätä terveeseen ja hyvin koulutettuun pikkuratsuun. 


Kouluratsastussääntöjen mukaan käynnin tulee olla säännöllistä, selvästi nelitahtista ja rentoa (keskikäynnissä eloisuus ja askelpituus hieman kasvaa ja takakaviot astuvat etukavioiden jälkien eteen). Kanelin käynti on ihan kivaa, kun ponin saa ratsastettua siten, että se liikkuu eteenpäin eikä laahusta (tai maastossa kipitä). Käynnin ratsastaminen Kanelilla on sikäli helppoa, että työskentelymoodissakin poni pysyy rentona ja (vain tällöin) venyttää askeltaan. Kanelin käynti on parhaimmillaan aina ravaamisen päätteeksi, kun ponin dieselmoottori on saatu käyntiin. 


Kanelin ravia on spekuloitu paljon somessa ja eräällä keskustelupastalla. Kouluratsastuksessa ravia arvosteltaessa huomiota kiinnitetään yleisvaikutelmaan, askeleen säännöllisyyteen ja joustavuuteen (jotka saa aikaan jäntevä selkä takaosan voimakas työskentely). Kaneli on ponina äärimmäisen mukavuudenhaluinen, joten aina mahdollisuuden tullen se hiippailee etupainoisena säästöliekillä. Vaikka Kanelista ei liitokaviota kaavaillakaan, emme kuitenkaan ole huolissamme sen maahansidotusta pikkuponiravista. Rauhassa edeten, kun poni saa voimaa ja oppii kantamaan itseään, ravikin alkaa varmasti edistyä. Tavoitteena on saada vähitellen painoa enemmän takaosalle, jotta nopea, pieni ja tikittävä jäisi vähitellen unholaan ja tilalle saataisiin kehitettyä hitaampi ja korkeampi ravi (siis Kanelin tasolla, ei edes mietitä sitä ratsuponien ravia). Tavoitteeseen ei varmasti päästä hetkessä, mutta puurtaminen varmasti palkitaan ajan kuluessa. 


Kanelin laukkaa ei ole testailtu kentällä juurikaan, sillä se on ollut ponille selvästi haastavaa ja epämieluisaa (koska poni on todettu terveeksi, syy on ollut mitä todennäköisimmin ratsastajassa sekä syksyn ajan vatsassa muhineessa hiekkamöykyssä). Maastossa homma sen sijaan pelittää: laukannostot ovat mukavan ponnekkaita (ottaen huomioon ponin kehittymättömyyden) ja laukka rullaa mukavasti eteenpäin (varsinkin, kun ponin dieselmoottori lämpenee). Kokoamista ja takaosan aktiivisuutta laukassa ei vielä ole havaittavissa, ja meno on vielä hyvin voimatonta ja etupainoista - tämän vuoden tavoitteena onkin alkaa treenailla laukkaa, lisätä siihen voimaa ja siirtää laukkatyöskentely maaston lisäksi myös kentälle.


Vastaus otsikon kysymykseen: paremmin/oikein liikkuminen ei ole mikään yhtäkkiä tapahtuva simsalabim -juttu, vaan vaatii paljon harjoittelua ja työskentelyä. Voimattomalta, pieneltä ponilta ei ole reilua vaatia sellaista, mihin se ei vielä pysty. Ajan ja harjoittelun myötä saamme Kanelista varmasti (sen fyysiset rajoitteet huomioiden) oikein kivasti liikkuvan kaverin♥️

maanantai 11. tammikuuta 2021

Vuoden 2021 tavoitteet, olkaa hyvä!

Postauksen kuvat: Krista Rósten Photography

Alkaneelle vuodelle tavoitteiden asettaminen oli ekstrahankalaa, sillä viime vuosi (jälleen) opetti, että hevosten kanssa harvoin mikään menee suunnitelmien mukaan. Varsinkaan, jos peliin lisätään vielä maailmanlaajuinen pandemia. Vuosi 2020 otettiinkin löysin rantein (tavoitteet pääset lukemaan tästä) ja mennyt vuosi piti sisällään runsaasti maastoilua niin taluttaen, ratsain kuin ajaen, valmennusten aloituksen maltillisesti, hieman temppujen opettelua sekä tietysti paljon mukavia hetkiä Kanelin kanssa. Vuoden 2020 päätavoite oli pitää Kaneli terveenä ja hyvinvoivana, ja onnistuimme siinä mielestämme hyvin (mitä nyt kesällä laidunkiloja kertyi hieman oletettua enemmän ja vastapainoksi joulukuussa poni kokovartaloskannattiin ja pikkulöydökset huollettiin vaivojen ennaltaehkäisyn maksimoimiseksi). Tämän vuoden päätavoite jatkuu samana (pidä Kaneli elossa ja hyvinvoivana), mutta koska suuret ja pienet tavoitteet tuovat harrastukseen lisämakua, päätimme valita kymmenen teidän seuraajien ehdottamaa tavoitetta ja pyrkiä toteuttamaan ne vuonna 2021. Tässäpä tulevat Kanelin uudet tavoitteet, jotka jaoittelimme teemoittain:


KANELIN KEHITYS RATSUNA JA FYYSINEN HYVINVOINTI

1. Kaneli treenaa ahkerasti 
Kehitys ratsuna on yksi tämän vuoden isoimmista tavoitteista. Parhaiten tämä onnistuu säännöllisellä harjoittelulla, joten tavoitteena pyöriä ahkerasti kentällä. Yksi valmennus/tunti/ratsutus viikkoon sopinee Kanelille parhaiten, tämän lisäksi harjoitellaan tietysti itsenäisesti.

2. Kaneli perehtyy esteratsastukseen 
Viime vuonna esteitä hypeltiin viitisen kertaa ratsastajan kanssa ja saman verran irtona. Hypyt on tarkoitus edelleen pitää harvassa, mutta tätäkin hommaa voisi alkaa tehdä tavoitteellisemmin. Kaneli on intohimoinen esteiden ylittäjä, joten poni ei varmasti pistä lisäharjoittelua pahakseen. 

3. Kanelin laukka alkaa pyöriä myös kentällä 
Tämä on ehkä tuskastuttavin tavoite, sillä vaikka Kanelin laukka nousee ja pyörii maastossa kuin unelma, on laukka kentällä vielä superalkeellista. Tämä on siis ehkä vuoden haastavin, mutta samalla myös palkitsevin tavoite, johon päästään järkevällä harjoittelulla. 

4. Kaneli osallistuu kilpailuihin
Mikäli korona ei estä suunnitelmia, tavoitteena olisi pyörähtää tänä vuonna useammissa seurakisoissa perehdyttämässä ponia helppoihin luokkiin niin koulu- kuin esteratsastuksesssa (riippuen toki siitä, kuinka hyvin laukka saadaan toimimaan sileällä ja millaista esteratsastusvalmiutta poni osoittaa, sillä kun ei ole hypätty vielä yhtäkään rataa). Kipa onkin jo ahkeran tarkastelun alla alkaneen vuoden kisojen suhteen.

5. Kaneli on fit
Ylläolevien tavoitteiden ansiosta toivomme, että Kanelin lihaskunto kehittyy roimasti vuoden aikana (ja vastapainoksi lihavuuskunto pysyy ympäri vuoden hallinnassa). Tervetuloa 2021 ja fitness-Kaneli!


HAUSKANPITO JA HENKINEN HYVINVOINTI 

6. Kaneli käy kissanristiäisissä 
Mätsärit, agilitykisat, mitä vain! Kanelin kanssa on hauskaa käydä erilaisissa tapahtumissa harjoittelemassa ihmisten ilmoilla oloa. 

7. Kaneli testaa uutta lajia 
Tämä tavoite ehdittiinkin jo toteuttaa ennen postauksen julkaisua, Kaneli nimittäin perehtyi hiihtoratsastuksen saloihin. Ehkäpä tälle vuodelle keksitään toinenkin uusi laji.

8. Kaneli kehittää uimataitoaan 
Toistaiseksi Kaneli on polskitellut yhtäjaksoisesti vain muutamia vetoja, mutta kahlausta on suoritettu senkin edestä. Tänä vuonna olisikin tarkoitus jatkaa Kanelin uimakoulua ja kehittää ponista oikea uimamaisteri (jos vain vesi on tarpeeksi lämmintä).

9. Kaneli oppii uuden tempun 
Kumarrus ja pusu onnistuvat jo aika kivasti (kunhan palkkaus on kohdillaan), joten myös uuden, todennäköisesti hyödyttömän, tempun opettelu voisi olla kivaa vaihtelua normaaliarkeen. Mitä temppua ehdottatte?


EKSTRATAVOITTEET 

10. Mielenkiintoisen sisällön tuottaminen somessa ja kehitys tällä saralla
Tämä tavoite ei liity suoranaisesti Kaneliin, mutta tänä vuonna haluamme panostaa someen ja kehittää sisältöä. Toiveita otetaan vastaan!


Jäikö listalta puuttumaan jotain?

keskiviikko 6. tammikuuta 2021

Kaneli the katapultti

Postauksen kuvat: Krista Rósten Photography

Viime aikoina somessa on puhuttu paljon hevosen kipukäytöksestä, mikä on mahtava juttu. Kuitenkin välillä mietityttää, onko tässä menty jo liian pitkälle, kun hevosen kipuilmeitä ja muita kivusta kertovia merkkejä etsitään suurennuslasilla kanssahevostelijoiden somekuvista ja –videoista. 



Tässä postauksessa ajattelimme pohtia hieman pukittelua ja sen syitä. Moni pehmeiden ja hevosystävällisten koulutusmetodien nimeen vannova antaa nykyisin yksiselitteisesti hevosten pukittamisille syyksi sen, että pukitus on suora seuraus kivusta. Vaikka emme olekaan ammattilaisia, emme jaksa uskoa, että pukitteleva hevonen olisi aina kipeä. 

Kun hevosella on kivaa (oli se sitten laitumella kavereiden kanssa tai kentällä irtojuoksemassa), se useimmiten spurttailee vinhaa vahtia ja pukittelee. Kun hevosta ahdistaa (oli se sitten kovakourainen ratsastaja tai epäsopiva satula), taas se spurttailee ja pukittelee. Syy villiin laukkaan maastossa voi olla se, että hevosella on ylimääräistä virtaa ja liikunta tuntuu hyvältä (hevonenhan on luotu liikkumaan) tai koska se pakenee kauhuissaan jotain pelottavaa asiaa (vaikkapa sitä takertuvaa ratsastajaa tai metsässä vaanivaa sapelihammastiikeriä). 



Ei siis ihmekään, että hevosten kiihtymystiloja on hankala tulkita, miten erottaa isoisesti rallatteleva hevonen henkensä edestä pakenevasta? Oman hevosen kanssa tämä on helpompaa, sillä hevosen elekieli ja persoona tulevat tutuksi (ainakin toivomme näin), mutta onko mahdollista analysoida hevosen kipua tai pakoreaktiota somen välityksellä? Me emme ainakaan halua lynkata ketään, koska kymmenen sekunnin videoklipillä hevonen heilauttaa häntää ratsastaessa tai haukottelee kesäisessä laidunkuvassa. Hyvänä esimerkkinä mielestämme pukittelu sopii sekä elämästään nauttivan että epämiellyttävää asiaa protestoivan hevosen liikehdintään. 



Oli syy pukitteluun sitten kumpi tahansa, täytyy omistajan ottaa siitä selvää. Yksiselitteisesti ei voida ajatella, että hevonen “vain testaa” ja että se on laitettava ruotuun, sillä syynä käytökseen saattaa olla epäsopiva satula, hevoselle sopimaton ratsastaja tai kipu. Toisaalta hevonen on voinut oppia, että omistaja ei halua pakottaa hevosta ja lopettaa työskentelyn pieneenkin vastusteluun. Ainakin voimakastahtoisen Kanelin kanssa joudutaan ongelmiin, jos sen ei halutessaan tarvitsisi enää tehdä mitään (Kanelihan kysyy usein “onko aivan pakko, haluaisin mieluummin syömään”). Pian käsissä olisi varmasti tuhma, omaa tahtoaan pursuava poni, jolle rajat olisivat erittäin epäselvät. Hevosta tulee toki kuunnella, mutta suuret linjat päättää ihminen. 



Ihmisestä hevosten kiihtyneisyystilat näyttävät helposti samanlaisilta – on siis tärkeä tuntea oma hevonen ja ymmärtää sen elekieltä♥️

Tämä postaus on kirjoitettu meidän omiin ajatuksiin ja kokemuksiin pohjautuen. Kanelin saa pukittamaan niin puristava ratsastaja kuin siirtyminen iloiseen laukkaan parhaan maastosuoran alussa.