tiistai 2. huhtikuuta 2019

Kanelin ajo-opetuksesta

Aloitimme Kanelin ajo-opetuksen marraskuussa 2016 Kanelin ollessa noin 1.5 -vuotias. Olimme ostaneet ponin vasta edellisenä kesänä ja aiemmassa kodissa sitä ei oltu käsitelty juuri lainkaan. Kaneli oli siis ikäisiään jäljessä, vaikka saikin heti meille tullessaan  tehokkaan pikaperehdytyksen ponin tavoille. Kanelinhan piti tulla meille kesäksi vain ajo-opetukseen, mutta koska ponilla ei selvästikään ollut kokemusta ihmisen kanssa työskentelystä päätimme aloittaa kaiken alusta (ja myös ostaa ponin omaksemme). Ennen varsinaista ajo-opetuksen aloitusta huolehdimme, että perusasiat olivat hallussa: Kaneli osasi seistä paikallaan, antoi tehdä hoitotoimenpiteet kiltisti, hyväksyi suitset kuolaimineen sekä silat yllensä mukisematta ja toimi taluttaessa niin kuin varsan kuuluukin toimia (pieniltä riemuhepuleilta ei tuolloin vielä voinut välttyä). Tässä vaiheessa poni oli meille jo sen verran tuttu, että olimme havainneet sen rakastavan vauhdikasta menoa, olevan todella motivoitunut ja nopea oppimaan uutta sekä olevan äärimmäisen rohkea varsa.

Ajo-opetuksen ensimmäinen vaihe oli ohjasajo. Ennen oman ponin ostoa olimme saaneet olla mukana avustamassa nuorten ravivarsojen opetuksessa, joten tiesimme kuinka edetä ja mitä odottaa. Toteutimme ohjasajoon opetuksen kokonaan kahdestaan, vaikka aluksi suunnittelimmekin pyytävämme kolmatta henkilöä avuksi. Kaneli oli jo tottunut varsin hyvin sekä oikealla että vasemmalla puolella kulkevaan taluttajaan sekä siihen, että joku (=omistajat) saattaa kiertää pepun takaa, joten päädyimme siihen tulokseen, että opetus voidaan tehdä kahden omistajan voimin. 

Ensimmäinen ohjasajokerta sujuikin kuin rasvattu: toinen omistajista varmisti taluttaen, että poni pysyy hyppysissä, mikäli jotain odottamatonta tapahtuu toisen omistajan ohjasajaessa ponia kuin vanhaa tekijää. Kaneli oppi käskyt liikkua eteen sekä pysähtyä todella nopeaa ja muutaman taluttajan kanssa ohjasajetun harjoituskerran jälkeen ponia pystyi ohjasajamaan jo täysin itsenäisesti. 

Joulukuu 2016 - Ensimmäisiä ohjasajokertoja Kanelilla.

Joulukuu 2016 - Muutaman ohjasajokerran jälkeen uskalsimme lähteä jo
tutustumaan maastopolkuihin. Huomatkaa miten pieni Kaneli vielä oli!



Kärryt Kaneli sai peräänsä vasta puolen vuoden kuluttua ajo-opetuksen aloittamisesta. Syynä tähän oli se, että halusimme antaa ponin kasvaa rauhassa ja aloittaa kärryttelyt vasta lumien sulettua. Ajo-opetusta varten ostimme Kanelille Desperado B-ponin hiittikärryt sillä ajattelimme, että Kaneli luultavasti pistää ranttaliksi ja rikkoo ne ensimmäisillä ajokerroilla (olimme väärässä, nämä kärryt ovat meillä edelleenkin täysin naarmuttomina). Ennen kärryjen kiinnitystä aisoihin testasimme mitä Kaneli tuumaa kärryn renkaiden äänestä siten, että toinen meistä talutti ponia ja toinen veti kärryjä pienen pätkän ponin takana. Kaneli kummeksui ääntä aluksi hieman, muttei sinkoillut tai hermostunut missään vaiheessa. 

Ensimmäinen ajo sujui tuttuun kaavaan: toinen omistajista hyppäsi rattaille toisen taluttaessa kaiken varalta. Kaneli käyttäytyi itselleen tyypillisesti: se oli reipas ja aktiivinen, mutta kuunteli koko ajan ohjastajan neuvoja. Yksi säikähdyskin ensimmäisellä ajokerralla tuli kärryn renkaan osuessa kentällä olevaan viimeiseen lumikokkareeseen. Onneksi poni oli fiksu ja ymmärsi parin laukkaloikan jälkeen säikähtäneensä turhasta. 


Toukokuu 2017 - MiniKaneli ekaa kertaa kärryt perässä.

Toukokuu 2017 - Nopeasti oppivaa Kanelia uskalsi 
pian alkaa valjastaa ulkona, ponivain nautti auringosta.

Ehdimme ajaa Kanelilla muutaman kerran vuokratallin kentällä kunnes kesä koitti ja Kaneli muutti meille kotilaitumelle lomailemaan. Laiduntamisen ohessa ajoimme ponilla pari kertaa viikossa kevyen 2-4km maastolenkin pääosin käyntiä ja kevyttä hölkkää. Kaksivuotias Kaneli oli aina aivan superinnoissaan päästessään lenkille maastoon. Itsekin olimme todella tyytyväisiä ajo-opetuksen tulokseen - Kanelista oli tullut itsevarma ja rohkea maastoilija, jonka mielestä työnteko ja ihmisen kanssa oleminen on mukavaa. 



Kesä 2017 - Näissä maisemissa kelpaa ajella! <3

Mihin kiinnitimme erityistä huomiota Kanelin ajo-opetuksessa:
  • Turvallisuus
  • Perusteet hallinnassa
  • Rauhallisuus
  • Toistot
  • Sopivan lyhyet harjoitukset
  • Nuorta ponia ei saa väsyttää
  • Lopetus onnistumiseen
  • Sekä ponilla että omistajilla tuli olla aina hyvä mieli

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Testissä Canon EOS 4000D - Tervetuloa paremmat Kanelikuvat!

Haluaisitko ottaa parempia hevoskuvia? Etkö saa ketään kuvaamaan tallille?
Onko haaveenasi kehittyä valokuvaajana, mutta puhelimesi sanoo ei?




Painimme yllä listattujen ongelmien kanssa jo pidemmän aikaa, sillä sosiaalisessa mediassa jutun juoni pyörii valokuvien ympärillä. Samoja kuvia ei siis ole hauskaa julkaista useaan otteeseen, ja koska Kanelilla seuraajia on jo yli 7000, haluamme jakaa vain mielenkiintoisia ja onnistuneita kuvia teksteineen. Eteenkin viime syksynä ja tänä talvena otetut  puhelinkuvat ovat olleet usein tärähtäneitä ja epäselviä puutteellisen valon vuoksi, vaikkei iPhonen kamerassa mitään vikaa olekaan. Valoisina päivinä otetut hyvät ja onnistuneet kuvat innostavat päivittämään somea, joten niiden puuttuessa koko somehevostelu takkuaisi. Lähes kaikilla muilla aktiivisesti somea päivittävillä hevosihmisillä tuntuukin olevan omasta takaa vakiokuvaajat tai kuvaamiseen sopiva kalusto. Meidän iPhonejen muisti sen sijaan paukkuu äärirajoillaan (kiitos tuhansien Kanelikuvien ♥), pilvipalvelut ovat tulvillaan ponin kuvia ja kaikki valokuvaamista harrastavat tutut asuvat tietysti (vähintään) useamman tunnin ajomatkan päässä. Hyviä Kanelikuvia ei siis ole saatavilla sormia napsautamalla.

Ongelma kuitenkin oli helppo ratkaista: hieman perehtymistä järjestelmäkameroihin, päätös tarvittavista ominaisuuksista, lukuisia tunteja työtä ja verkkokauppa.comin sivuille eksyminen tuottivat tulosta ja juuri sopivasti ennen hiihtolomaa posti toi kameran, jolla päästä alkuun hevoskuvaamisessa. Kanelin kuvaamiseen sopivaksi järjestelmäkameraksi valikoitui Canon EOS 4000D, joka soveltuu erinomaisesti valokuvausharrastusta aloittelevalle. Jos siis olet kokenut valokuvaaja, kannattaa skipata tämä postaus, sillä saat luultavasti vain päänsärkyä aloittelijan pohdinnoista.


Canon EOS 4000D osoittautui helppokäyttöiseksi järjestelmäkameraksi, joka innostaa kuvaamaan ja opetelemaan lisää valokuvaamisesta. Pakkauksen mukana kameran rungon lisäksi tuli EF-S 18-55 MM DC III -objektiivi, joka sopii monenlaisiin tilanteisiin kaikissa valaistusolosuhteissa (kätevää, myös hämärässä kuvaaminen onnistuu nyt!). Mukana tulleen objektiivin lisäksi kameraan on saatavilla markkinoiden laajin objektiivivalikoima, eli taitojen ja innostuksen karttuessa kameraa on helppo täydentää lisäobjektiiveilla yhä upeampien kuvien saamiseksi. 

Yksi ratkaisevista ostopäätökseen vaikuttavista ominaisuuksista kamerassa oli Wi-Fi, jonka avulla kuvat on helppo siirtää suoraan kamerasta älypuhelimeen ja tätä kautta blogiin ja Instaan. Mitään johtoja ei siis tarvita, aivan superkätevää! 

Kameran kuvanlaatu oli erittäin positiivinen yllätys: vaikka megapikseleitä on vähemmän kuin Canonin muissa järkkäreissä, kuvat ovat silti yksityiskohtaisia ja erittäin tarkkoja. Kamera sumentaa valokuvien taustan todella kauniisti ja luonnollisesti, mistä tykkäämme erityisesti hevosvalokuvissa. Taitojen karttuessa ja kameraan paremmin tutustuessa kuvat tulevat luultavasti muuttumaan paljonkin paremmiksi, mutta jo automaattikuvauksen tuloksiin voi olla tyytyväinen näin kuvausnoviisina. Kameran videokuvausominaisuutta ei ole vielä testattu, mutta valmistajan mukaan kameralla voi kuvata elokuvamaisia Full HD-videoita. Ehkäpä innostumme jossain vaiheessa kuvaamaan enemmän tallivideoita, kunhan vain saamme jostakin lisää aikaa.

Tähänastisen perusteella kamera oli mainio hankinta niin someharrastukseen kuin tärkeiden hetkien taltioimiseen muutoinkin! Nyt tarvitaan vain paljon harjoittelua, jotta valokuvaustaidot kehittyvät. Onneksi Kaneli on melkoinen linssilude, eli hyvästä mallista ei ainakaan ole puutetta. 


Otatko itse hevoskuvia puhelimella vai kameralla?

maanantai 18. maaliskuuta 2019

Kanelin varusteet

Varustepostausta on toivottu todella paljon (ja usein!), joten tässäpä sellainen nyt olisi! Heti alkuun täytyy sanoa, että Kanelilla on toistaiseksi todella vähän tavaroita, sillä olemme pyrkineet hankkimaan kasvavalle nuorelle ainoastaan tarpeellista. Varusteita on myös jouduttu uusimaan suhteellisen tiheää tahtia, sillä ensimmäisen kolmen vuoden aikana poni on kasvanut koosta foal/shet/XS/90cm kokoon pony/cob/S/125cm. Ostamme Kanelille mielellämme laadukkaita varusteita, jotka hyvin huollettuina kestävät käytössä pitkään säilyen hyvännäköisinä. Meidän molempien suosikkivärit hevosvarusteissa ovat ruskea nahka ja tummansiniset tekstiilit, mikä näkyy Kanelin varusteissa varsin hyvin.


Suitset & kuolaimet

Kanelilla on kolmet suitset. Arkikäytössä Kanelilla on new tan -väriset Globuksen meksikolaiset. Nahan laatu ei ole päätä huimaava eikä suitsissa ole mitään koristuksia lampaankarvaa lukuunottamatta. Mitään anatomisia muotoiluja suitsissa ei myöskään ole. Suitset ovat kuitenkin hyvät arkikäyttöön nuorelle ponille, ja niitä käytetään pääasiassa kentällä ja lähimetsässä taluteltaessa sekä juoksutuksessa. Meksikolaisissa suitsissa Kanelilla on käytössä 13,5mm kolmipalakuolain pyörivillä renkailla. Kyseiset suitset on ostettu Viljar Shopista ja kuolaimet ovat Hööksistä.


Ajosuitsina Kanelilla on suklaanruskeat Star Tackin ravisuitset, jotka on ostettu hevostarvikeliike Hevarista. Tämänhetkiset ajosuitset saavat plussaa pehmeästä ja kestävästä nahasta sekä mahdollisuudesta kiinnittää sekki (jota käytämme aina ajaessa!). Näiden suitsien korvaajiksi olemme jo pitkään etsineet anatomisia ravisuitsia pony/cob -koossa ja ruskeassa värissä, mutta tuloksetta. Ajosuitsissa Kanelilla on käytössä Hööksistä ostettu 13,5mm oliivinivel ja täytyy sanoa, että tämä kuolain tuntuu sopivan Kanelille kaikista parhaiten!

Parempina suitsina Kanelilla on Ps of Swedenin Pioneerit. Kanelin lähes kaikista muista varusteista poiketen nämä suitset ovat otsapantoineen kokonaan toisen omistajan omat ja niitä ei ainakaan toistaiseksi säilytetä tallilla. Suitsia on kuitenkin käytetty jo melko paljon erilaisissa edustustehtävissä sekä Kanelin tähänastisilla (2kpl) ratsastuskerroilla ja suitsista voidaan jo nyt todeta, että ne ovat todellakin hintansa arvoinen ostos ja istuvat ponin päähän kuin unelma. Suitset saavat plussaa hevosystävällisestä muotoilustaan sekä erittäin laadukkaasta nahasta. Suitsissa on perusotsapannan lisäksi Ps of Swedenin Go Indigo -otsapanta, joka mätsää ihanasti suitsiin! Pioneereissa Kanelilla on käytössä 13,5mm oliivikolmipala, joka myöskin on ponille erittäin hyvän tuntoinen kuolain. Ohjiksi ratsuiluun Kanelille hankittiin juuri Dyón Working Collectionin ruskeat kumiohjat, mutta niitä ei ole vielä ehditty käyttää (ekoilla ratsastuksilla Kaneli lainasi suokkikaverinsa ohjia).



Silat

Kanelin silat ovat Star Tackin ruskeat, nahkaiset ponisilat. Silat ostimme Kanelille sen ollessa reilun vuoden ikäinen ja olemme käyttäneet niitä jo melkoisesti. Tykkäämme silojen erikoisemmasta väristä ja nahan laatu yllätti meidät postiviisesti. Erityisplussaa silat saavat pikalukko-ominaisuudestaan, sillä niihin on nopea kiinniittää ja irroittaa kärryt. Silakompletin mukana tuli ostaessa itse silojen ja yllämainittujen ajosuitsien lisäksi myös ruskea häntäremmi, mahavyö sekä nahkaohjat, jotka ovat edelleen käytössä (ja aivan superhyvää nahkaa!). Siloissa Kanelilla on joko musta tai valkoinen silapehmuste sekä Wahlstenin musta Y-rintaremmi koossa pony. Silat on ostettu hevostarvikeliike Hevarista, mutta käsittääksemme kyseistä mallia ei ole enää saatavilla.



Kärryt

Kanelilla on käytössään Desperado -merkkiset hiittikärryt. Nämä kärryt ostimme sillä ajatuksella, että poni ajo-opetusvaiheessa pistää ne palasiksi. Yllätykseksemme Kaneli oppikin ajon salat ensimmäisellä yrittämällä ja hyväksyi kärryt peräänsä muitta mutkitta. Desperadot ovat siis vieläkin täysin ehjät ja ahkerassa käytössä. Vaikka Desperadot ovat ravikärryistä edullisinta merkkiä, ovat nämä kuitenkin kestäneet isojakin kolhuja (mm. innostuksesta johtuvaa pukittelua ja pystyynhyppimistä sekä yhden suomenhevoskolarin). Tulevaisuuden suunnitelmissa olisi kuitenkin hankkia Kanelille laadukkaammat koppa- tai valjakkokärryt, joilla pääsisi ajelemaan kaksi kyydissä metsäpoluille.


Loimet

Meidän suosikkiloimimerkki on ehdottomasti Horseware. Kanelille Horsewaren Amigo pony-loimet istuvat täydellisesti, joten muita merkkejä tai malleja emme mielellämme edes harkitse. Kanelilla on käytössään 2 sadeloimea, Horsewaren vuoreton 0g sadeloimi (sinisenä) sekä Globuksen ruskea 100g fleecevuorellinen highneck sadeloimi. Kovilla pakkasilla ponilla on Horsewaren toppaloimi 200g täytteellä ja kaulakappaleella. Ulkoloimien lisäksi Kanelilla on Fairfieldin tallitoppaloimi pakkasöitä varten sekä Hööksi söpö vaaleansininen Polle-fleece kuivatteluun. Edustusloimena Kanelilla on tummansininen Kingslandin Sport -fleeceloimi, jota tosin on käytetty vasta pari kertaa. Saa nähdä, tarviiko loimet päivittää ensi syksynä kokoa isompaan. Onneksemme Kaneli pärjää melko vähällä loimituksella (ja tallissa on hyvät loimenkuivatusmahdollisuudet), joten yksi kappale kutakin loimea on riittänyt tähän saakka mainiosti.


Suojat

Vaikka Kanelin jalka-asennoissa tai liikkeissä ei ole moitittavaa, suojaamme sen jalat kaikenlaisessa liikunnassa. Kanelilla on käytössään
Zandonan Superior Air PONY jänne- ja hivutussuojat. Suojat saatiin vuosi sitten Viljar Shopista ja nämä suojat ovat yksi meidän suosikkivarusteista! Suojia on käytetty niin ajaessa, juoksuttaessa, irtojuoksuttaessa ja hypyttäessä kuin maastakäsiteltäessä, eivätkä ne ole kovassakaan menossa aukeilleet tai pyörineet jaloissa ja ovat edelleen aivan uudenveroisen näköiset. Suojien sisäpuolella oleva neopreenivuori muotoutuu anatomisesti ponin jalan mukaan, mikä tekee niistä myös ekstramukavat Kanelin mielestä. Koska nuori poni ajoittain asettelee jalkojaan mihin sattuu ja pienenä lisänä tekee omia kevätjuhlaliikkeitä, huojentaa suojien iskuvaimennus sekä geelitäyte meidän omistajienkin mieltä.



Harjat

Harjoja emme ole Kanelille kauheasti ostelleet, sillä aiemmilta heppakavereilta on jäänyt jos joskinmoista turkinhoitovälinettä. Tällä hetkellä Kanelin harjat koostuvat pääosin  Stübbenin ja Showmasterin luonnonmateriaaleista tehdyistä harjoista. Edustavampia tilaisuuksia varten Kanelille on lisäksi hankittu Horsewaren Rambo -harjalaukku, jonka mukana tuli yhteensopivat harjat. 



Riimut

Koska Kaneli temmeltää tarhassa suurimman osan päivästä, ostamme sille yleensä sellaisia riimuja, joiden perään emme itse niiden mennessä rikki/likaisiksi/kadotessa. Kovin montaa riimua meidän ei itseasiassa ole edes tarvinnut ostaa ponille, sillä meidän molempien tallikaapit ovat pursuilleet vanhojen hoito- ja ylläpitoponien (enimmäkseen pinkkejä) riimuja, joita Kaneli on urhoollisesti saanut käyttää, kunnes on saanut ne täysin tuhottua (tai kasvanut niistä yli). Kuitenkin parempia tilaisuuksia varten Kanelilla on jemmassa Kingslandin superihana ja pehmeä siniraidallinen nailonriimu sekä siihen mätsäävä ketjunaru. 

Satulahuovat

Kaneli-paralla on vasta yksi satulahuopa! Huopa on Cavalorin lampaankarvallinen ponihuopa, joka oli pakko ostaa  (tähän sarjaan on myös pakko ostaa korvahuput) jo ennen kuin ponin selkään edes päästiin kiipeämään. Huopa tarvitsisi kaverikseen vielä satulan, jotta se pääsisi käyttöön. Koska ponin omistajat ovat suhteellisen hulluina satulahuopiin, ostoslistalla siintää muutama muukin satulahuopa (joita ei saa hankkia, ennen kuin poni oikeasti niitä tarvitsee).




Tässäpä olisi Kanelin eka varustepostaus, mitä piditte?

keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Kanelille ostettiin Freejumpit - miksi hankkia nuorelle muotijalustimet?

Kanelin ratsutukseen on odotettava vielä joitain kuukausia, mutta varustehankintojen suhteen emme jaksaneet odottaa. Posti toikin Kanelille mustat Freejump Soft'Up Lite - jalustimet, joita on hehkutettu somessa viimeaikoina (=jo muutama vuosi) oikein olan takaa.  Freejumpit täytyi siis saada Kanelillekin, vaikka jalustiminen kolminumeroinen hinta kirpaisi "tavallisiin" parinkympin jalkkareihin verrattuna. Mikä Freejumpeista sitten tekee suolaisen hinnan arvoiset?



Freejump on uuden sukupolven jalustinmalli, jossa mainospuheiden mukaan yhdistyvät mukavuus ja turvallisuus. Jalustimen luvataan tukevan jalkaa ja ohjaavan pohjetta oikeaan asentoon. Lisäksi jalustinta kehutaan todella pitäväksi. Tämäpä loistavaa, mikäli Kaneli päättää ryhtyä rodeoratsuksi. Ratsastamaan oppii kuitenkin vain ratsastamalla, emmekä usko jalustimen tekevän ihmeitä. Syy ostoon olikin turvallisuus: nuoren ponin kanssa riski tapaturmiin (myös sisäänratsastuksen ja ratsutuksen jälkeen) on suurempi kuin kokeneella ponilla ratsastaessa, joten mielestämme turvavarusteisiin satsaaminen on järkevää.  Freejump-jalustin vapauttaa jalan pudotessa, eli vaaraa takertua jalustimeen ja jäädä roikkumaan villiintyneen Kanelin jalkoihin ei ole. Putoamisia ponin kyydiltä tulee varmasti tapahtumaan, joten pienellä satsauksella jalustimiin vältämme ratsastajan riskin raahautua ponin perässä.

Koska Kanelin ratsastajan on oltava pienikokoinen, päädyimme Soft'Up Lite -malliin, joka on hieman pienikokoisempi ja edullisempi kuin merkin muut mallit. Jalustimeen mahtuu maksimissaan koon 39 kenkä, eikä ainakaan jalustimen aiempaa versiota suunniteltu yli 60kg ratsastajille. Jalustimen mallia hankalampaa oli päättää jalustimen väri. Freejumpeja on saatavilla useissa väreissä, mutta koska emme vielä tiedä, minkä värisen satulan poni löytää, mustat jalustimet tuntuivat ainoalta oikealta ratkaisulta. Mustat jalustimet sopivat sekä mustaan että ruskeaan satulaan ja lisäksi kaikenväriset huovat ja korvahuput tulevat sopimaan mustiin jalustimiin. Varusteurheilijoiksi kun tässä näköjään ruvetaan. Freejump-jalustimiin kuuluvia jalustinhihnoja emme uskaltaneet vielä tilata satulaansopivuussyistä. Lisäksi Freejumpeja voi käyttää perinteistenkin jalustinhihnojen kanssa, joten satulan(värin) vaihtuessa ei tarvitse heti rientää ostamaan 150€ Freejump-jalustinhihnoja, vaan tavishihnoilla pärjää (ainakin aluksi).

Kuva: Reeta Ylitalo

Varustepesuhulluina meidän on myös intoiltava siitä, että Freejumpit saa perinteisiä jalustimia helpommin irti jalustinremmeistä: ne on helppo pestä ja laittaa talteen ratsastuksen jälkeen, eikä niitä tarvitse jättää satulaa vasten naarmuttamaan ja likaamaan satulaa (näköjään Freejumpeille on erillinen satulassasäilytyspussikin, mutta sitä emme ainakaan vielä tilanneet). Mustiin jalustimiin on myös hankala kyllästyä, joten toivottavasti ne kestävät Kanelin kanssa pidempään. Nyt odotellaan, että poni on kypsä jalustimien käyttöönottoa varten!

Millaisia kokemuksia teillä on kyseisistä jalustimista?


lauantai 16. helmikuuta 2019

Satulahaaveita

Kohta meilläkin alkaa poninomistajan painajainen, nimittäin satulanmetsästys! Rakenteeltaan Kaneli on (tällä hetkellä) lyhyt- ja leveäselkäinen, matalasäkäinen ja mallia pallokala, joten hyvin istuva ja laadukas satula tuskin kävelee meitä vastaan. Lisähaastetta tuo ponin muuttuva selkä sekä se, että ori ei ole mikään lastenkuljetin, vaan penkkiin pitäisi mahtua pienen aikuisen ahteri.


Olo satulanmetsästyksen suhteen ei kuitenkaan ole ihan toivoton, sillä merkistä ja mallista riippuen 15-15.5" satuloita tuntuu alustavan taustatutkimuksen perusteella olevan tarjolla mukavasti. Uutta mittatilauspenkkiä emme nelivuotiaalle osta, sillä kallis satula saattaisi jäädä hyvinkin pian epäsopivaksi ja sitten harmittaisi. Sen sijaan Facebookin satulakirppikset ovat jatkuvan syynin alla ja joitain mielenkiintoisia vaihtoehtoja on pistetty jo korvan taakse.

Tavoitteena olisi löytää laadukas, käytetty ja rungollinen yleis- tai estesatula, joka istuisi ponille kuin nenä päähän. Mitään häntäremmillistä poniläpyskää emme halua edes testata, sillä pahimmillaan painoa huonosti jakava satula sekä häntäremmi kipeyttäisivät ponin selän. Stübbenin tai Pessoan vanhat (poni)penkit voisivat olla malliltaan Kanelille sopivia ja riittävän lyhytpaneelisia, mutta näitä aarteita tulee vastaan melko harvoin. Tällainen satula pitäisi myös arvonsa hyvin jälleenmyyntiä tai myöhempää käyttöä varten säilytystä ajatellen. Jos jollakulla on käytössä jommankumman merkin poisatula niin otamme mielellämme käyttökokemuksia vastaan!


Meille uusina satuloina saimme lisäksi vinkkaukset Lippo Roberto Juniorista, joka on siis Pessoan valmistama merkki. Myös Knightsin Robin Hood (tämä kuulemma muistuttaa Pessoan vanhaa ponimallia) vaikuttaa varteenotettavalta satulalta, sillä koossa 15" paneelien pituus on varsin lyhyt. Lisäsyvyys Knightsin satulan istuimessa ei tosin olisi pahitteeksi ratsastajan mukavuuden kannalta. Kent & Mastersin ponisatula voisi myös passata Kanelin selkään ja olisi istuinkooltaan ja muodostaan miellyttävämpi, joskin satulan hinta uutena kipuaa yli summan, jonka ajattelimme ensisatulaan sijoittaa. Viimeisenä tämänhetkisenä vaihtoehtona myöskin Teknan A-junior voisi olla kokeilemisen arvoinen vaihtoehto, vaikka satula onkin synteettinen ja lateksitoppauksella. Onneksi satulanhankinnalla ei ole (vielä) mitään kiirettä!

Mitä satuloita teidän poneilla on?

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Kaneli palkittiin Vuoden nuorisoponina!

Eilen poniraviurheilijat ympäri Suomen pukeutuivat parhaimpiinsa ja kokoontuivat  Helsingissä Suomen keskusraviradalla juhlavissa tunnelmissa Young Power -gaalan merkeissä. Poniravigaalassa juhlittiin (muidenkin lajien urheilugaalojen tapaan) edellisvuoden ansioituneita poniraviurheilijoita, eli poneja, ohjastajia ja valmentajia sekä muita raviponiurheilun aktiivisia toimijoita. Saimme kutsun gaalaan jo pari viikkoa sitten, mutta harmillisesti olimme ehtineet sopia tälle viikonlopulle muuta ohjelmaa, joten seurailimme gaalaa kotoa käsin.

Kutsu poniravigaalaan tuli meille iloisena yllätyksenä, sillä vuoden 2018 päätteeksi lopetimme pitkäaikaisen työskentelyn Tornion raviradan nuorisovastaavina ja tätä myöten myös Kaneli jätti ravinuorten kerhoponina toimimisen. Itse olemme olleet poniravigaalassa kolmesti aiemmin kutsuvieraina ja palkittavina, ja harmitus oli suuri, kun emme eilen päässeet mukaan juhlimaan Suomen parhaimpien ponien ja ohjastajien sekä taustajoukkojen hienoja saavutuksia.

Gaalassa on perinteisesti palkittu ensin voitokkaimmat ponit sekä ohjastajat ja tämän jälkeen on siirrytty Hippoksen palkintoihin. Näihin palkittaviin lukeutuvat mm. Vuoden poniravirata, vuoden aktiiviohjaaja ja Vuoden nuorisoponi, jotka gaalan valintaraati valitsee palkittaviksi yleisöäänestyksen pohjalta. Vuoden nuorisoponin palkinto jaettiin tänä vuonna kahdeksatta kertaa. Viime vuonna Kaneli valittiin vuoden nuorisoponiksi ja tuo palkinto myönnettiin Kanelille tänäkin vuonna!


Vuoden nuorisoponin titteli on hieno saavutus, varsinkin, kun kyseessä on nuori ori, joka itsekin vasta opettelee elämää. Olemme tyytyväisiä, että uskalsimme aikanaan ottaa alle vuoden ikäisen Kanelin mukaan ponikerhotoimintaan, sillä vuosien 2016-2018 aikana Kaneli mahdollisti monien lasten ja nuorten ohjatun poniharrastuksen. Ravinuorten kanssa Kaneli on toiminut viikoittain kerhoponina ja tämän lisäksi se on osallistunut ponileireille ja erilaisiin tapahtumiin. Vaikka Kaneli on jekkuileva ja toisinaan itsepäinen poni, se rakastaa huomion keskipisteenä oloa, harjaamista sekä liikuntaa. Nuoren ponin kanssa lapset ovat myös oppineet, että poniharrastus on muutakin kuin ratsastamista tai ajoa: ponista tulee osata pitää huolta ja sen käytöstä on osattava ymmärtää, jotta harrastus pysyy mukavana ja turvallisena molemmille osapuolille.

Nyt Kanelin käännyttyä nelivuotiaaksi uudet suunnitelmat odottavat ja hieno ja opettavainen ura ponikerhoponina on ohi. Haluamme kiittää kaikkia, jotka  ovat ehdottaneet Kanelia tänä(kin) vuonna Vuoden nuorisponiksi! 

tiistai 5. helmikuuta 2019

Madonmunatutkimus

Tilasimme Kanelille madonmunatutkimuksen, jotta voimme selvittää, onko madotukselle tarvetta. Olemme olleet Ypäjäläisen eläinlaboratorio Ellabin asiakkaita siitä asti, kun Kaneli saapui meille ja palvelu pelasi nytkin loistavasti: tilattuamme madonmunatutkimuksen saimme oitis sähköpostiin viestin, jossa kerrottiin, että näytteenlähetyslaatikko on jo postissa matkalla meille. Pian keltamustaraidallinen pahviboksi tipahtikin postilaatikkoon. Laatikko sisälsi lähetteen, johon tuli kirjata ponin tiedot sekä omistajan tiedot sekä valmiiksi maksetun postimaksun näytteen lähetystä varten.


Tällaisessa paketissa kakkanäytteet lähtevät tutkittaviksi matojen varalta.

2016 - Kanelin saapuessa meille jo ponin ulkoisesta olemuksesta saattoi päätellä,
että sillä oli loisia: karva vatsan alla oli kiillotonta ja takkuista, vaikka oli kesäkuu.



Seuraavaksi pääsimmekin ottamaan näytettä, eli keräämään tuoreesta lantakasasta kolmesta kohdasta yhteensä n. desin näytettä. Näyte suljettiin puhtaaseen muovipussiin, suljettiin tiiviisti ja pussin päälle kirjoitettiin ponin nimi. Tärkeää oli suunnitella lannankeräys siten, että lähete olisi jo seuraavana päivänä perillä laboratoriossa. Muutoin näyte ehtisi alkaa vanhentua, eikä luotettavaa tulosta saataisi.

Nyt parhaillaan odottelemme madonmunatestin tulosta. Kanelin saapuessa meille kesällä 2016 sitä ei oltu madotettu koskaan, eli voitte arvata, mitä madonmunatestin tulos silloin näytti! Tuolloin eläinlääkäri kirjoitti Kanelille reseptiin fenbendatsolia (Axilur) sekä moksitdektiiniä (Equest), ja tuo tymäkkä annos matolääkkeitä on pitänyt Kanelin sisäloiset tehokkaasti poissa. Säännöllisen madonmunanäytteenoton ansiosta meidän onkin ollut helppo seurata ponin tilannetta ja madottaa se loishäätösuositusten mukaisesti (=ainoastaan tarvittaessa). Edeltävä lantanäyte otettiin syyskuussa laidunkauden päätyttyä, ja tuolloin Kanelin lannassa oli madon munia ~100 kpl/g, joten päätimme ohjeen mukaan odottaa ja ottaa uuden näytteen kevättalvella. Todennäköistä on, että pääsemme kuitenkin jo nyt tai viimeistään ennen laidunkautta madottamaan ponin.

Kanelin elimistössä on siis tälläkin hetkellä matosia ja näin pitääkin olla. Madottomia poneja ei ole olemassakaan, sillä ponin suolistossa tulee olla pieni määrä matoja ylläpitämässä vastustuskykyä. Ponit tuleekin madottaa vain tarpeen mukaan: jos ulostenäytteen mukaan ponin lannassa madon munia on alle 200 kpl/g, on poni parempi jättää madottamatta. Turha madottaminen  kehittää madoille resistenssin, eli vastustuskyvyn matolääkkeelle. Tämä tarkoittaa sitä, että matolääke menettää tehonsa, eikä poista matoja elimistöstä enää siinä vaiheessa, kun niitä on haitallisen paljon. 

2016 - Madotettu Kaneli nauttimasta laitumestaan.

Mitä matoja ponista sitten voi löytyä?

Suolinkaiset. Voivat kasvaa jopa puolen metrin pituisiksi ja elävät hevosen ohutsuolessa. Aiheuttavat yleisimmin ongelmia varsoille ja nuorille poneille haitaten kasvua. Aiheuttavat lisäksi ähkyä ja suolitukoksia. Näillä madoilla tavataan vastustuskykyä useille matolääkkeille.

Isot sukkulamadot. Ovat melko harvinaisia Suomessa, mutta voivat aiheuttaa verisuonitukoksia ja vakavaa ähkyä. Nämä madot ovat tiettävästi herkkiä kaikille matolääkkeille.

Pienet sukkulamadot. Yleisin aikuisten ponien matotyyppi, joka leviää varsinkin  ja laidunkaudella. Voi aiheuttaa voimakkaita kipukohtauksia suolistoon tai jopa hengenvaarallisen ripulin. Näillä madoilla tavataan vastustuskykyä useille matolääkkeille. Suurin osa pienten sukkulamatojen aiheuttamista tartunnoista on kuitenkin oireettomia.

Heisimadot. Suurina määrinä heisimadot voivat aiheuttaa ähkyoireita. Heisimatoihin tehoavat praziquantelia sisältävät lääkkeet. Heisimadot eivät välttämättä näy matonäytteessä, joten ponit voi madottaa kerran vuodessa (syksyllä laidunkauden jälkeen) heisimatoja vastaan ilman näytteenottoa.

2016 - Kaneli emänsä kanssa laiduntamassa.

Nyt odottelemme madonmunatestin tuloksia,
lisää aiheesta on tulossa pian tänne blogin puolelle!

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Mitä ponin omistaminen maksaa?

Ponin omistaminen tuottaa iloa ja uusia mahdollisuuksia hevosharrastukseen. Meille oman ponin hankinta oli pitkäaikainen haave, jonka pääsimme toteuttamaan vasta aikuisina. Ponin omistajana eli ponin ympärivuorokautisena vastuuhenkilönä toimiminen tuo mukanaan omistajuuden ilojen lisäksi vastuuta. Ponin omistaminen vie valtavasti aikaa, vaatii hankkimaan tietoa erilaisista ponin terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä asioista ja vaatii toisinaan tekemään vaikeitakin ratkaisuja, vaikka olisitkin harrastanut lajia jo vuosikymmeniä ja poni asuisikin täyshoitotallilla. Ponin omistamiseen kuuluu tiedon ja taidon lisäksi kyky huolehtia ponin tarpeista myös taloudellisesti. Tässä postauksessa esittelemme hieman kuluja, joita ponin omistaminen tuo mukanaan.



Tallivuokra on suurin kuukausittain maksettava kustannus, jonka joudut poninomistajana maksamaan. Tallivuokrat hinnoitellaan tallin puitteiden mukaan: mitä paremmat puitteet, sitä kalliimpi vuokra. Esimerkiksi isojen maneesitallien, pienten yksityistallien ja pihattotallien välillä on satojen eurojen hintaeroja. Hinnasta ei kuitenkaan voi päätellä, onko paikka soveltuvin ponillesi, vaan tärkeämpää on kiinnittää huomiota siihen, millaista hoitoa talli tarjoaa ponille. Tallipaikka kannattaakin valita huolella. Tällä hetkellä meille tärkeimmät kriteerit Kanelin tallipaikan suhteen ovat täyshoito, mahdollisuus tarhata aamusta iltaan kaverin kanssa sekä kenttä ja turvalliset maastot varsa- ja nuoruusajan harjoittelua varten.
Kanelin tallivuokra:
250€ / kk
3000€ / vuosi


Meidän tallivuokra sisältää heinän, mutta rehut ostamme itse.  Kaneli syö heinän lisäksi Racing Smartia noin säkillisen (á 15€) kuukaudessa sekä kivennäistä (á 25€) 1/5 säkillistä kuussa. Lisäksi on huolehdittava, että ponilla on aina tarjolla suolakivi (á 5€) sekä raikasta vettä (sisältyy tallivuokraan). Toisinaan on kiva ostaa ponille myös herkkuja, kuten omenoita, porkkanoita ja heppanameja, joista saa muutaman lisäeuron kuukauden ruokakuluihin. Ruokintakulut ovat yksilöllisiä, sillä kunkin ponin ruokinta määräytyy sen käyttötarkoituksen, liikunnan määrän ja muiden ominaisuuksien mukaan: itse panostamme Kanelin kohdalla laadukkaaseen ja tarkoituksenmukaiseen ruokintaan, jonka tavoite on pitää poni terveenä ja hyvinvoivana.
Kanelin ruuat:
25€ / kk
250€ / vuosi

Kengittäjä käy vuolemassa Kanelin kaviot säännöllisin väliajoin. 6-8 viikon kengitysväli/vuoluväli on poneille tyypillisin, ja Kanelinkin kavioiden vuolut sijoittuvat tuolle välille. Jos Kanelilla olisi tarvetta kenkien käyttöön, olisi kaviohuollon hinta hieman korkeampi. Jotkut ponit täytyy myös rauhoittaa kengitystä varten, mikä myös voi nostaa toimenpiteen hintaa. Kengittäjän valinnassa kiinnitämme huomiota ammattitaitoon ja siihen, kuinka ponia kohdellaan.
Kanelin kavioidenhoito:
40 € / joka toinen kk
240€ / vuosi

Madotus eli sisäloishäätö tehdään ponikohtaisesti tarpeen mukaan pari kertaa vuodessa madonmunatutkimuksen perusteella. Madonmunatutkimuksen hinta on 15€ ja olemme tehneet tutkimuksen Kanelille nelisen kertaa vuodessa. Madotus meidän on tarvinnut tehdä vain kerran, ja se maksanut noin 50€.
Kanelin sisäloishäätö
120 € / vuosi


2,5 -5 vuotiaan ponin tulee raspata kaksi kertaa vuodessa, sillä tässä iässä suussa tapahtuu suuria muutoksia ja totutus kuolaimiin aloitetaan. Raspauksen hinta on eläinlääkärikohtainen, mutta meillä raspaus on ollut 100€ luokkaa sisältäen rauhoituksen. Kanelinkin hampaat on siis hoidettu tähän saakka kahdesti vuodessa, mikä on osoittautunut juuri sopivaksi tahdiksi. Meidän ehdoton suosikkieläinlääkäri Kanelin hammashoidon suhteen on Hirnuvan Hampaan Marika, mutta olemme saaneet erittäin hyvää palvelua myös Tornion kunnaneläinlääkäri Roosa Maliselta.
Kanelin hammashoito:
200€ / vuosi

Kaneli rokotetaan kerran vuodessa rokotussuositusten mukaisesti. Rokotuksen hinta on ollut 50€ luokkaa. Rokottamalla Kanelin vuosittain vältämme ikävät sairastelut ja huolehdimme, ettei Kaneli levitä tauteja. Voimme siis huoletta käydä ponin kanssa erilaisissa paikoissa, joissa on paljon hevosia, sillä tiedämme, että sillä on vastustuskyky kohdillaan.
Kanelin rokotukset:
50€ / vuosi

Ponin vakuuttaminen on jokaisen poninomistajan päätettävissä. Ponin voi vakuuttaa sekä eläinlääkärikulujen että kuoleman varalle ja ottaa vastuuvakuutuksen. Vakuutuksen hinta määräytyy ponin arvon, iän ja omavastuuosuuden sekä vakuutuksen kattavuuden mukaan.  Esimerkiksi Kanelilla on tällä hetkellä suppean eläinlääkäri- ja henkivakuutuksen lisäksi vastuuvakuutus, joka kattaa ponin ulkopuolisille aiheuttamat vahingot. Tässä kohtaa täytyy kuitenkin huomauttaa, että meidän  Kanelille ottamamme OP:n vastuuvakuutus ei kuitenkaan kattanut Kanelin viimekesäistä yöllistä laitumelta karkaamista, naapurin talliin murtautumista (!!!) ja naapurin Albionin satulan jyrsimistä, sillä vakuutusyhtiön mukaan tämä oli vahinko, jota ei voinut ennakoida. Vaikka jouduimme korvaamaan Kanelin seikkailujen tuhot kokonaan omasta pussista, aiomme silti pitää vastuuvakuutuksen, vaikka sen kattavuus tositilanteessa vaikuttaakin olevan melko olematon. Onneksi emme ole vielä tarvinneet vakuutusta eläinlääkärikuluihin!
Kanelin vakuutukset:
150€ / vuosi


Varustehankinnat ovat lisäksi iso poninomistamiseen liittyvä kulu. Ei riitä, että ponille ostetaan muodikkaita satulahuopia pinteleineen ja korvahuppuineen, vaan kaikki varusteet täytyy hankkia sitä mukaa, kun niitä tarvitsee tai hajoilee. Kaneli asettaa nuoren ikänsä puolesta vielä hieman erityistarpeita varustehankinnoille: mitään ei ole valmiina. Kaikki letityskuminauhoista kärryihin on siis jouduttu ostamaan (joskin muutama riimu ja muuta pikkutavaraa oli säilössä entisten ponikavereiden perintönä). Tulevan vuoden isompana ostoksena Kanelille tulee olemaan satula, joskin myös loimia täytynee päivittää viimeistään syksyllä isompiin ja riimutilannekin taitaa kaivata päivitystä.
Kanelin varustehankinnat:
1000€ / vuosi (tähänastisen perusteella)

Pakollisten kuukausittaisten kulujen lisäksi ponia kannattaa hierottaa jumien poistamiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi. Hieronnan ei pitäisi olla ponille luksusta vaan terveyteen vaikuttava rutiinitoimenpide hampaidenhuollon ja kavioidenhuollon tavoin. Kaneli on saanut rellestää varsa-ajan ilman hierontapalveluja, mutta nyt nelivuotiaana lihashuollon tärkeys alkaa korostua liikunnan lisääntymisen ja monipuolistumisen myötä.
Hieronnan hinta:
50€ / joka toinen kk
300€ / vuosi

Kuvat: Sofia Kuusela @hskphotography

Ylläolevien kulujen lisäksi tähän laskelmaan ei ole otettu mukaan kisa- tai valmennuskustannuksia, sillä niitä ei Kanelin kanssa vielä toistaiseksi ole. Myös yllättävät eläinlääkärimenot jäivät puuttumaan, sillä niitäkään ei ole (onneksi) vielä tullut ja ne voivat vaihdella muutamasta satasesta useisiin tuhansiin. Nopealla laskennalla Kanelin vuosittaisiksi kustannuksiksi näyttää tulevan 5160 euroa ilman valmennus- ja kisamaksuja tai yllättäviä eläinlääkärikuluja.