tiistai 22. lokakuuta 2019

Syyskuulumisia

Kaneli on asustanut uudella tallilla nyt kolme kuukautta ja poni on sopeutunut uuteen ympäristöönsä oikein hyvin. Syksyn myötä myös ruunamaisuus on tullut paremmin esiin ja ponista on tullut leppoisampi ja mukavuudenhaluisempi sekä aivan uskomaton ahmatti! Omistajan ei tarvitse työpäivän aikana jännittää ponin karkaavan tammojen perään tai keksivän muitakaan hölmöilyjä, sillä ruuna viihtyy erinomaisesti tarhassa kahden kaverinsa sekä eväiden kanssa.

Kanelin ratsukoulutus etenee hyvin ja maltillisesti. Omistaja ratsastaa ponia 2-3 kertaa viikossa 15-40min harjoituskertaa kohden ja lisäksi yhtenä päivänä viikossa Kanelilla käy vuokraaja. Ajamaan ei nyt ennen lumien tuloa päästä, sillä uuden tallin läheisten ajomaastojen pohja on turhan kova - joudumme siis odottelemaan ainakin kuukauden, ennenkuin Kaneli seuraavan kerran valjastetaan kärryjen eteen. Ratsastusmaastot (minne kärryillä ei pääse) ovat onneksi oikein otolliset nuoren ponin kanssa maastoiluun ja olemmekin pyrkineet maastoilemaan ponin kanssa mahdollisimman paljon.



Ratsastus koostuu tässä vaiheessa yksinomaan perusasioiden harjoittelusta siten, että Kanelille jää jokaisesta harjoittelukerrasta iloinen ja positiivinen fiilis - näin poni saa ratsastuksesta myönteisen kuvan ja lähtee mielellään töihin. Positiivista Kanelissa on  ehdottomasti sen herkkyys istunnalle, mutta vastapainoksi nuori on vielä hidas pohkeelle. Kanelin ratsastettavuuteen vaikuttaa myös paljon se, ollaanko maastossa/kentällä/maneesissa yksin vai onko seurana muita hevosia, sillä (päinvastoin kuin olettaisi) yksin työskennellessään Kaneli keskittää energiansa hienosti ratsastajan kuunteleen, mutta toisen (tai useamman) muun ratsukon läsnäollessa Kanelin keskittyminen herpaantuu vähän väliä ponin tuijotellessa kiinnostuneena muiden ratsukoiden puuhia. Onneksi nämä haasteet korjaantuvat harjoittelun myötä ja ovat täysin normaaleita Kanelin ikään ja kehitystasoon nähden. 

Kaneli on myös ilmoitettu ensimmäisiin kilpailuihinsa. Marraskuussa tallilla on omat, rennot tallikisat, joissa Kaneli osallistuu helppo D 2013 -ohjelmaan. Mitään suuria tavoitteita kilpailun suhteen ei ole, sillä ajatuksena on näyttää ponille uutta tilannetta ja kerryttää kokemusta. Valmistautuminen raviluokkaan on sujunut viikoittaisten ratsastusharjoitusten lomassa, ja poni on ollut enimmäkseen tosi hyvä (ja omistajakin muistaa radan jo tässä vaiheessa). Nyt syyslomalla poni saa kuitenkin nauttia ansaituista vapaista, kun omistajat viettävät lomaa Lapissa ja ensi viikonloppuna Helsingissä Horse Shown merkeissä!


Postauksen kuvat © Henna Kerkelä

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Päivitystä ratsastusvarusteisiin

Kesällä Kanelin ratsutuksen alkaessa jouduimme päivittämään ratsastajan varustekaapin saappaiden ja turvaliivin osalta ja Instagramin puolella saimme useita pyyntöjä kertoa tuotteista käyttökokemuksia.
Nyt luvassa on siis hieman erilainen postaus, jossa esittelemme Tipperary Eventer Pro -turvaliivin
sekä Mountain Horse Sovereign -ratsastussaappaat.
Toivottavasti postauksesta on hyötyä kyseisiä varusteita harkitseville!


Kun ostimme Kanelin reilu kolme vuotta sitten, tarkoitti se sitä, että oman varsan myötä säännölliselle ratsastusharrastukselle ei tule jäämään aikaa. Emme osanneet myöskään lainkaan odottaa, kuinka suureksi (tai pieneksi) Kaneli kasvaa, joten päädyimme molemmat omistajat myymään suurimman osan ratsastusvarusteistamme. Yllätykseksemme Kanelista pulpahti vanttera 125 senttinen poninalku, joten totesimme, että meistä omistajista lyhyempi pystyy hoitamaan ponin ratsastuksen mainiosti. 50 kiloisena, 165 senttisenä, lyhytjalkaisena ja pitkäselkäisenä ollaan kuitenkin yhä ponimitoissa, eikä Kaneli tunnu  ratsastajan mielestä edes erityisen pieneltä (eikä ratsastaja Kanelista liian isolta), vaan ratsu-ura on päässyt mukavasti ja turvallisesti käyntiin. Totuushan on, että pientä ponikokoista täysi-ikäistä on hankala löytää, joten homman voi hoitaa hyvin itsekin - myöskään eläinlääkäri, kengittäjä, hieroja tai ratsastuksenopettaja eivät ole nähneet asialle mitään estettä. Emme siis huolestu kommenteista, joiden mukaan aikuisen ei ole lupa  ratsastaa ponilla.

Huom. turvaliivi on kuvassa auki.

Koska meidän omistajien hevosharrastus on alkanut 1990-2000 -luvun taitteessa, olemme vielä sitä sukupolvea, joka on posottanut metsikössä kaikilla kaviokkailla koulutustasoon katsomatta ilman kunnon turvavarusteita: jalkineina olivat kumpparit ja turvaliivistä ei ollut tietoakaan, putoillessa kolisseet samettikypärät olivat sentään päässä laihaksi lohduksi. Jossain vaiheessa jodhpurit ja turvaliivi astuivat kuvioihin ja iän karttuessa ja ymmärryksen lisääntyessä aloimme kiinnittää huomiota oikeanlaisiin turvavarusteisiin. Nuorilla hevosilla sekä maastoillessa ja hypätessä turvaliivi on ollut käytössä aina, joten palatessa takaisin satulaan halu hankkia kypärän lisäksi muutakin suojaa kasvoi.

Kanelin ensimmäiset ratsastukset hoidettiin epäasianmukaisesti kumppareissa ja lenkkareissa ratsastustauosta johtuneen ratsastusjalkineiden puuttumisen ja uusien saappaiden valinnanvaikeuden vuoksi. Pitkän pähkäilyn jälkeen saapasvalinnaksi päätyi Mountain Horsen Sovereign -saappaat, jotka mätsäävät väritykseltään täydellisesti Kanelin pilkkuihin. Saappaat ovat laadukasta nahkaa, istuvat jalkaan täydellisesti ja ovat kauniit koristenauhan ja kahden ruskean sävyn ansiosta (saapasta on saatavilla myös mustana ja tummanruskeana). Hintaa saappailla oli 350€, eli niiltä voi odottaa jo hieman pidempää käyttöikää.

Saappaat ovat olleet nyt kolmisen kuukautta pari-kolme kertaa viikossa ja ovat edelleenkin kuin uudet. Nahka on pehmeää, mutta napakkaa, joten saappaat ovat muotoutuneet täydellisesti ratsastajan jalkaan istuviksi. Saappaiden mukana tulleet puhallettavat saapastuet ja saapaskassi pitävät saappaat kunnossa ja suojattuina silloin, kun ne eivät ole käytössä. Vaikka saappaat eivät ole kalleimmasta päästä, on niistä pidetty huolta puhdistamalla ne huolellisesti jokaisen ratsastuksen jälkeen, jotta ne kestäisivät pitkään kauniina. Voimme ehdottomasti suositella saappaiden merkkiä ja mallia!


Toinen must -hankinta Kanelin ratsutuksen alkuun oli tietysti turvaliivi. Edellinen turvaliivi oli Racesafe -merkkiä, koossa lasten XL, mutta liivi oli aavistuksen liian tönkkö ja pitkä. Koska ratsastaja halusi kevyen ja huomaamattoman liivin, joka kuitenkin olisi samalla kaunis, päätyi valinnaksi Tipperary Eventer Pro tummansinisenä ja koossa 32 (=lasten M). Kyseisestä liivistä kaikilla tuntuu olevan pelkkää hyvää sanottavaa, joten turvaliivin valinnassa ei ollut samanlaista vaikeutta kuin saapasostoksilla. Tipperary Eventer Pro on muutoin samanlainen kuin Tipperary Eventer, mutta lisänä Pro -versiossa on pikalukolliset säätönarut sekä kyljissä lisäsuojana panssarisiivekkeet. Liivin hinta on 395€, mutta mukavuutensa ja suojaavuutensa ansiosta se on ehdottomasti hintansa arvoinen.

Turvaliivi on päällä niin huomaamaton, että se on nykyään käytössä aina ponin selässä tai kärryillä ollessa, vaikka alun perin ajatuksena oli käyttää liiviä vain sisäänratsastuksessa ja ratsutuksessa vauhdikkammassa menossa. Liivi on ollut käytössä niin helteellä kuin syyssateella ja hengittävyytensä ja hyvien säätömahdollisuuksiensa ansiosta se on helppo pukea niin T-paidan päälle kuin syystakin alle. Liivi on osoittautunut oikein käytännölliseksi ja hyvälaatuiseksi sijoitukseksi, joka tulee varmasti olemaan käytössä monia vuosia. Jälleen yksi suositus lisää Tipperarylle.


Millaisia kokemuksia teillä on Mountain Horsen saappaista tai Tipperaryn turvaliivistä?

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Kanelin jalkojen hoito

Vajaa kuukausi sitten Kaneli oli tahmea ja haluton liikkumaan, eikä ihme, sillä ponin takapään liike oli epäpuhdas ja oikea takajalka ontui lievästi. Poni siirrettiin oitis 24/7 poikamieslaitumelta karsinalepoon, jossa se vietti kolme vuorokautta lepuuttaen jalkaansa. Ja lepo todellakin auttoi! Kuten epäilimme, vaiva oli rasitusperäinen, sillä Kaneli nimittäin moninkertaisti omatoimisen liikunnan uudelle tallille muuton myötä: ellei poni telminyt laidunkamujen kanssa, se käytti aikansa tammojen perässä juoksenteluun ja niiden vahtimiseen (Kanelihan on omasta mielestään vielä ori).




Ensiavuksi jalkavaivaan poni siirrettiin kolmeksi päiväksi täydelliseen karsinalepoon, missä Kaneli malttoi hienosti olla parantelemassa jalkaansa. Kanelilla on uudella tallilla käytössä jättimäinen hevoskarsina, jossa sillä on hyvin tilaa liikkua, touhuta omia juttuja sekä seurata vilkkaan tallin elämää. Lisävirikettä poni sai toipumiseen heinäpallosta, jonka kanssa Kaneli tykkäsi oitis puuhastella ja paukutella pallolla karsinan seiniä.

Karsinalevon päätyttyä jalka oli jo parempi, mutta epäpuhtaus oli edelleen lievää. Eläinlääkärin mukaan vaiva oli niin selkeästi rasitusperäinen, ettei tutkimuksia tässä vaiheessa tarvittaisi. Sen sijaan loppuviikko lepoa ratsastuksesta ja ajosta riittäisi, mikäli vaiva jatkaisi katoamistaan yhtä onnistuneesti. Kaneli viettikin karsinalevosta seuraavan viikon yksityistarhassa, jossa sillä oli tilaa käyskennellä ja ravailla ilman, että houkutus kaverin kanssa painimiseen olisi mahdollinen. Yöksi poni haettiin sisälle, jotta se malttaisi varmasti nukkua, eikä järjestäisi omia toipumista haittaavia yöseikkailuja. Toipumisviikon lopulla Kanelin jalka olikin jo kunnossa, mutta varmuuden vuoksi päätimme pitää vielä toisen viikon lomaa ratsastuksesta ja ajosta, jotta näkisimme varmasti ponin olevan täydessä iskussa sen palatessa treeniin (ja välttääksemme vaivan uusiutumisen).




Jo karsinalevon alkaessa aloitimme Kanelin jalkojen kylmäämisen. Alunperin olimme suunnitelleet aloittavamme jalkavaivoja ennaltaehkäisevän, säännöllisen kylmäämisen vasta sitten, kun Kanelin liikunta muuttuu oikeasti raskaaksi. Kuitenkin yhtäkkiä ilmennyt epäpuhtaus sai meidät aikaistamaan jalkojen kylmäyksen aloittamista ja jo ensimmäisenä toipilaspäivänä Kanelin kaappiin ilmestyi kylmäsavipurkki ja Kanelin jalkoihin sen elämän ensimmäiset kylmäsavet. Saven jalkoja kylmäävä vaikutus ja saven sisältämä MSM edesauttoivat Kanelin nopeaa toipumista ja nyt vaivojen kaikottua jatkamme saven käyttöä aina liikunnan jälkeen jalkavaivoja ennaltaehkäisevänä hoitona.


Meitä pyydettiin Instagramin puolella kertomaan kokemuksia kylmäsavesta, joten tähän postauksen loppuun voisimme tehdä pienen yhteenvedon tuotteesta.

Mikä ihmeen kylmäsavi?
Kylmäsavi on hevosen jalkoja jäähdyttävä tuote erilaisten rasitusvammojen hoitoon ja ennaltaehkäisyyn. Kanelille ostimme Mikkelin Hankkijasta Horse Power -merkkistä kylmäsavea. Savi sisältää MSM:ää, joka lievittää tulehdustiloja.

Miten kylmäsavea käytetään?
Kylmäsavi levitetään hevosen jalkaan hoidettavalle alueelle tasaiseksi, melko paksuksi kerrokseksi ja annetaan kuivua. Saven voi levittää joko kuivaan jalkaan, tai kastella jalan ennen saven levitystä (näin savi kylmää pidempään). Saven tulee antaa vaikuttaa riittävän kauan (sama suositusaika kuin vedellä tai kylmäyssuojilla kylmäämiseen), jotta siitä on hyötyä. Lopuksi savi poistetaan joko kuivana harjaamalla tai pesupaikalla huuhtoen. Kuiva savi pölisee ikävästi harjatessa, joten Kanelin kanssa olemme käyneet pesupaikalla huuhtomassa sen pois (mikä on myös nopeampi tapa).

Toimiiko kylmäsavi?

Mielestämme kylmäsavi toimii hyvin ennaltaehkäisevänä jalkojenhoitokeinona ja esimerkiksi Kaneli sai siitä apua rasitusvaivan parantamisessa. Savi on monien eläinlääkäreiden ja ammattilaisten suosittelema keino kylmätä jalat, joten uskallamme luottaa ammattilaisiin. Kanelin jalkojen kylmäysmenetelmää valitessamme päädyimme kylmäsaveen myös siksi, että se on ekologista (vrt. pesupaikalla veden valuttaminen 20min ajan) ja helppokäyttöistä (saven voi jättää jalkoihin vaikka koko yön ajaksi ja harjata/pestä seuraavana päivänä pois).



Kanelin kohdalla olemme olleet oikein tyytyväisiä kylmäsaveen ja jatkamme sen käyttöä aina liikutuksen jälkeen, vaikka ponilla ei mitään jalkavaivoja olekaan. Tärkeintä Kanelin jalkojen hoidossa on tässä vaiheessa vaurioiden ennaltaehkäisy, josta toistaiseksi huolehdimme käyttämällä aina asianmukaisia suojia ja huolehtimalla jalkojen kylmäyksestä.

sunnuntai 25. elokuuta 2019

Kuolaimella vai ilman?

Kanelilla on käytössään kahdet suitset sekä kahdet kuolaimet. Kaneli on tottunut kuolaimiin pienestä pitäen, sillä jo ennen ajo-opetuksen aloittamista totutimme ponin kuolaimiin sekä niiden aiheuttamaan paineeseen. Yhtälailla ponia on maastakäsitelty pienestä pitäen myös kuolaimetta, pelkällä riimulla ja sen aiheuttamaa painetta hyödyntäen.


Miksi sitten käytämme aina ratsastaessa ja ajaessa kuolainta, emmekä esimerkiksi kuolaimettomia suitsia? Emme näe ponille sopivassa ja oikein käytetyssä kuolaimessa mitään pahaa. Kaneli on todella herkkä poni, jota ratsastetaan ja ajetaan pääasiassa istuin-, pohje- tai ääniavuin ohjasapujen ollessa apuna esimerkiksi myötäämässä ja asettamassa. Ponia ei tarvitse ottaa "suusta kiinni" tai riuhtoa ohjista, vaan ponia on helppo ratsastaa vakaalla ja pehmeällä kädellä.

Kanelin hampaita hoitanut hevosten hampaisiin erikoistunut eläinlääkäri on todennut Kanelilla olevan korkea kitalaki - toisin kuin pikkuponeilla yleensä. Tämä helpottaa kuolainvalinnassa, sillä kuolaimet eivät vastaa kitalakeen esimerkiksi pidättäessä. Ratsastaessa Kanelilla on käytössä kolmipalaoliivi. Kuolainrenkaiden malli ehkäisee kuolainta nipistämästä ponin suupieliä ja kaksinivelinen kuolain estää pähkinänsärkijäefektin, jonka yksinivelinen kuolain saattaa aiheuttaa. Ajaessa ponilla puolestaan on käytössä kolmipala pyörivillä renkailla, joka myöskään ei paina kitalakeen. Molemmat kuolaimet ovat myös "nopeita" eli poni saa ohjeet sekä palautteen toiminnastaan ilman viiveettä. Kaneli on molempiin kuolaimiinsa ilmeisen tyytyväinen: se haukkaa kuolaimet iloisesti suuhunsa ennen lenkille lähtöä, toimii pienillä avuilla ja sen suu on terve ja haavaton.


Koska emme ole koskaan ratsastaneet (tai ajaneet) kuolaimettomilla suitsilla (ellei pelkällä riimulla ratsastusta ja ajamista lasketa), pidämme kuolaimia turvallisempana vaihtoehtona - joskaan mikään kuolain ei pysäytä oikeasti paniikkiin joutunutta, pakenevaa saaliseläintä. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista hankkia Kanelille kuolaimettomat suitset, sitten, kun poni toimii kuolaimella ja voimme rauhassa perehtyä kuolaimettomalla ratsastamiseen ja ajoon. Tämä olisi varmasti Kanelillekin mieluinen vaihtoehto, sillä esimerkiksi eläinlääkäri Mirjami Miettisen (joka on tutkinut paljon kuolaimen/kuolaimettomuuden vaikutusta hevosen suun terveyteen) mukaan ponin suun terveyden ylläpitämiseksi erilaisia kuolaimia ja kuolaimettomia suitsia tulisi vaihdella säännöllisesti. 

Oikeanlaisen ja ponille sopivan "hallintalaitteen" lisäksi on tärkeää pitää ponin suun terveydestä huolta. Esimerkiksi Kanelin hampaat huolletaan kahdesti vuodessa, kuten nuorten hevosten kohdalla suositellaan. Hammashuollon yhteydessä olemme saaneet eläinlääkäriltä aina hyvää infoa Kanelin suun kokonaistilanteesta ja joka kerta meille on näytetty vihreää valoa kuolaimen sopivuudesta ja suun hyvinvoinnista. Esimerkiksi tästä pääset lukemaan viimesyksyisen postauksen Kanelin suun tilanteesta ja hammashuollosta.


Tällä hetkellä odottelemme postia, sillä ensi viikolla Kanelille pitäisi saapua uusi turparemmi, joka on muotoiltu anatomisesti siten, että se vähentää painetta suun ja poskihampaiden alueella sekä leuassa - toivottavasti se on Kanelille mieluinen! ❤︎

perjantai 28. kesäkuuta 2019

Kaneli ♥ Effe Balance

Yhteistyö Effe Balancen kanssa

Kaneli valittiin toukokuussa Effe Balancen brändilähettilääksi, eikä valinnasta mennyt aikaakaan, kun posti toi Kanelille testiin ison pullollisen kultaisena hehkuvaa Effe Balancen Effektri Equi omega-3 -öljyä. Kyseinen öljy vaikuttaa monipuolisesti ponin terveyteen ja hyvinvointiin, joten aloitimme tuotteen testaamisen suurella innolla.

Osana säännöllistä ja monipuolista ruokintaa Effetri Equi -öljy lisää joustavuutta ponin niveliin, jänteisiin ja lihaksiin sekä nopeuttaa palautumista fyysisen rasituksen jälkeen. Tämän lisäksi Effektri Equi -öljy tukee ponin luonnollista vastustuskykyä sekä edistää karvan, kavioiden ja ihon hyvinvointia. Tuotteen vaikutusten pitäisi alkaa näkyä kahden käyttöviikon kohdalla, joten odotukset öljylle olivat korkealla (pääset lukemaan edellisen postauksen tästä). Tässä postauksessa kerromme, millaisia vaikutuksia olemme havainneet Kanelissa tuotteen käytön aloituksen jälkeen.


Kaneli on käyttänyt Effetri Equi omega3 -öljyä nyt noin kuukauden ajan. Heti aluksi mainitsemme, että 1000ml pullo yllätti riittoisuudellaan ja pullosta on vieläkin yli puolet jäljellä! Effe Balancen verkkosivuilta löytyy kätevä annoslaskuri, joka laskee sopivan päiväkohtaisen annoksen öljyä ponin painon mukaan. Esimerkiksi Kaneli saa 300 kiloa painavana ponina päivittäin 15ml öljyä. Öljy on helppo annostella kätevän annostelusäiliön ansiosta, pullo on todella helppokäyttöinen ja mikä parasta - öljyä ei mene pisaraakaan hukkaan!

Kun olimme tutustuneet pulloon ja laskeneet Kanelille sopivan päiväannoksen, oli edessä jännittävin osuus: makutesti. Kaneli osaa olla varsinainen ronkeli ja monet herkut jäävät ponilta maistamatta, kun Kaneli sinnikkäästi pitää kiinni tutuista makumieltymyksistään. Kun ensimmäisen kerran lorautimme Kanelille Effeä väkirehujen sekaan, ehdimme jännittää ehkä sekunnin, mitä tapahtuu, kun Kaneli jo alkoi hotkia iltapalaansa. Tuote siis läpäisi Kanelin tiukan makutestin kiistatta, mikä ei todellakaan ole itsestäänselvyys.


Ratsukoulutuksen aloituksen myötä Kanelin fyysinen rasitus on lisääntynyt, joten on todella tärkeää, että Kaneli palautuu harjoitusten jälkeen hyvin. Effekti Equi -öljy tukee palautumista omalta osaltaan yhdessä riittävän levon ja maltillisen treenin kanssa. On kiva tulla tallille ja lähteä ratsastamaan, kun vastassa on iloinen ja hyvinvoiva poni, joka lähtee mielellään töihin ja liikkuu pontevasti. Öljy lisää myös ponin lihasten, nivelten ja jänteiden liikkuvuutta, mikä helpottaa ponin työskentelyä ja kehittymistä sekä pitää paikat vetreinä tasapainoisen liikunnan ja ruokinnan tukena.

Vaikka Kaneli on aina ollut kiiltäväkarvainen ja vahvakavioinen poni, huomaa Effetri Equi -öljyn aloituksen jälkeen karvapeitteessä ja jouhissa isoja muutoksia. Keväällä Kanelin harja oli huonossa kunnossa ja epätasainen ponin harrastettua omatoimista parturointia tarhakaverinsa kanssa. Öljyn aloituksen jälkeen harja kasvoi reilusti pituutta ja paksuutta - jopa niin paljon, että päädyimme leikkaamaan Kanelin runsaan jouhipehkon tilalle siistin ratsutukan. Myös karva on saanut lisäkiiltoa ja ponin iho voi hyvin, eikä kavioissakaan ole yhtä ainutta lohkeamaa. Öljyn vaikutukset näkyvät siis myös ulospäin, mikä on oikein tervetullutta plussaa.


Effekti Equi -öljy pääsi näyttämään meille myös kuntoutumista edistävää ominaisuuttansa, kun Kaneli oli ruunauksen jälkeen pari viikkoa sairaslomalla parantelemassa leikkaushaavojaan. Öljy tuki osaltaan ponin kuntoutumista leikkauksesta sekä ylläpitäen luonnollista vastustuskykyä, joten ohjeen mukaan Kaneli sai tupla-annoksen öljyä toipilasaikanaan. Ähkyriskin vuoksi Kanelin väkirehuannos täytyi muutenkin jättää tauolle sairasloman ajaksi, joten Effekti Equi -öljy oli meille oikea pelastus! Kaneli nimittäin muuttuu todella kiukkuiseksi jos ei saa aamu- ja iltapalaansa tuttuun aikaan, mutta ihmeeksemme sitä ei ole haitannut, vaikka ruoka-aikaan kippoon lorahti ainoastaan 15ml maistuvaa öljyä. 

Öljy osoittautui odotustemme mukaiseksi erinomaiseksi tuotteeksi ratsu-uransa alussa olevalle nelivuotiaalle, jonka koko keho joutuu tottumaan uudenlaiseen treeniin. Meille on erittäin tärkeää, että Kanelin nivelet, jänteet ja lihakset voivat hyvin ja saavat parhaan mahdollisen tuen palautumiseen. Yhdessä oikeanlaisen ruokinnan ja liikunnan kanssa öljy  tukee Kanelin kokonaisvaltaista hyvinvointia, kasvua ja kehitystä, eli on nimensä veroisesti nestemäistä kultaa!

Käytätkö jo jotain öljyä ponisi ruokinnassa?

maanantai 17. kesäkuuta 2019

Ruunaus

Kevään mittaan olemme kypsytelleet päätöstä Kanelin ruunaamisesta. Vaikka poni toimii meillä varsin hyvin orinakin, on harrasteorin pidossa aina riskinsä. Varsinkin viime keväänä meidän omistajien ollessa viikot opiskelu- ja työpaikkakunnilla huoli ponista oli arkisin kova. Aktiivisena ponina Kaneli kaipaa todella paljon tekemistä niin fyysisesti kuin henkisestikin tai se alkaa kerätä turhaa energiaa, joka purkautuu tietysti negatiivisena käyttäytymisenä. Muutoinkin murkkuikä tuntuu kolkutelleen Kanelilla koko kevään ajan ja se onkin testannut muita ihmisiä täysin arkisissa tilanteissa. Vastuu ponista on aina sen omistajilla, joten olemme joutuneet pohtimaan, mitä tapahtuu pahimmillaan jos poni yrittää päästä sitä käsittelevien ihmisen niskan päälle hormonihuuruissaan sekä sitä, saako nuori poni riittävästi reipasta liikuntaa pysyäkseen tyytyväisenä ja tasaisena.

Kanelillahan ei ole minkäänlaista jalostusarvoa, koska se on ristetytysponi. Olimme kuitenkin luvanneet sitä täksi kesäksi astutukseen ajatuksenamme ruunata poni vasta syksyllä. Kanelin oli kuitenkin hankala ottaa lunkisti sen luona vierailleen Ella-tamman kanssa (hän ei ollut herrasmies) ja koska meillä ei kotona pihatotallilla ole sopivia tiloja esimerkiksi liinoissa astutukseen, päätimme viheltää pelin seis ja aikaistaa ruunauspäätöstä. Alkukesä oli ajankohtana muutenkin sopiva, koska orin hormonit eivät suinkaan poistu elimistöstä ruunauksen yhteydessä, vaan kestää yhdestä kuuteen kuukautta, ennen kuin poni on täysi ruuna.


Miksi sitten halusimme ruunan syksyksi? Syksyn myötä Kanelin tallipaikka tulee vaihtumaan (tallipaikkasopimus on kirjoitettu jo toukokuussa, arvatkaa oliko vaikea olla tästä hiljaa) ja koska uudella tallilla on tuntitoimintaa ja tammoja, olisi meiltä todella edesvastuutonta puksuttaa orilla maneesissa muiden seassa. Mitä jos joltakulta pääsisi tamma irti? Mitä emme itse olisi tallilla ja joku loukkaantuisi? Muuttoon mennessä poni ehtinee siis ainakin hieman tasoittua ja pääsee tutustumaan uuteen elinympäristöönsä ilman stressiä tammoista. Nyt teitä alkoi varmasti kiinnostaa mille tallille Kaneli muuttaa, mutta paljastamme tämän vasta kun laidunloma loppuu ja muutto uudelle tallille tapahtuu.

Koska olimme yksimielisiä siitä, että suunnitelmiin kannattaa tehdä pikku muutos ja Kaneli ruunataan jo aiemmin, soitimme Oulun Hevosklinikalle ja varasimme ajan toimenpiteeseen. Halusimme, että Kaneli ruunataan klinikalla, sillä se on steriilimpää. Suljettu ruunaus pienentää haavan infektioriskiä sekä riskiä nivustyrään ja on muutenkin helpompi jälkihoitaa, joten korkeammasta hinnasta huolimatta halusimme ehdottomasti hoitaa toimenpiteen klinikalla.


Maanantai

Ruunauspäivää edeltävänä iltana kävimme hakemassa trailerin lainaksi ja testasimme, kuinka lastaus ja matkustus sujuvat. Kanelin edellinen trailerimatka oli sen tullessa meille kolme vuotta sitten, joten meillä ei ollut minkäänlaista kokemusta siitä, millainen lastautuja ja matkustaja Kaneli on (kasvattajan mukaan poni tosin matkusti pikkuvarsana hyvin). Lastauksessa ei ollut mitään ongelmaa, vaan Kaneli paineli suoraan koppiin (joskin hieman ihmetellen). Matkustamisessakaan ei ollut ongelmaa kun ajoimme pihaa ympäri poni kyydissä, joten laitoimme ponin yöpuulle ja herätyskellon soimaan aamuneljältä. 

Tiistai

Aamulla matkaanlähtö sujui ongelmitta ja jännityksestä huolimatta muistimme pakata mukaan kaiken tarpeellisen. Kaneli oli hieman kiukkuinen aikaisesta herätyksestä, mutta meni vauhdilla traileriin ja matka alkoi. Koska kyseessä oli Kanelin ensimmäinen pitkä matka kolmeen vuoteen, olimme varanneet 1,5 tunnin matkaan 3 tuntia aikaa yllätysten varalta. Aluksi pysähdyimmekin useamman kerran P-paikalle tarkastamaan ponin mielialan, mutta koska mitään katastrofia ei sattunut ja Kanelia ei vaikuttanut stressaavan, ajoimme loppumatkan yhtä soittoa. Perillä klinikalla olimme noin tunnin etuajassa, mutta se ei  haitannut, sillä saimme rauhassa huoltaa ponin ja stressailla operaatiosta.

Klinikan auetessa kävimme ilmoittamassa Kanelin saapuneeksi ja poni pääsikin oitis klinikkatalliin valmistautumaan toimenpiteeseen. Ennen ruunausta ponille tehtiin rutiinitoimenpiteet, kuten sydämen kuuntelu ja kuumeen mittaaminen sekä penisiliiniallegiatesti. Seuraavaksi meille jo kerrottiinkin, että Kaneli leikattaisiin pian, joten saisimme mennä pariksi tunniksi omille teillemme ja meille soitettaisiin, kun Kaneli on valmis lähtemään kotiin. Leikkaus sujui erittäin hyvin ja juuri kun saimme lounaan syötyä ja kahviteltua meille soitettiin, että poni on valmis lähtemään kotiin. Klinikalta vinkkaan siirtyi oppikirjan mukaan operoitu tuore ruuna, joka oli vielä vahvasti rauhoittavan vaikutuksen alla.

Kotimatkan päätöspisteenä ei ollutkaan meidän kesäpihatto, vaan Kaneli pääsi viettämään sairaslomaansa vuokratallille, jolla se oli edeltävätkin talvet asunut. Väsynyt poni jäi karsinaan lepäilemään kun me omistajat kävimme palauttamassa vinkan ja järjestämässä Kanelin lääkkeet sopivaan paikkaan satulahuoneessa. Ensimmäinen päivä ruunana sujui hyvin: leikkauksen jälkeen poni sai luvan syödä neljän tunnin kuluttua ja ruoka maistui hyvin. Illalla Kaneli sai myös ensimmäisen antibioottinsa, ja lääke hujahti ponin suuhun kuin suurikin herkku. Ilta menikin kokonaan tallilla, ja koska poni oli hyvävointinen, jätimme sen yöksi nukkumaan. 


Keskiviikko

Ruunauksesta seuraavana aamuna poni oli edelleen hyvävointinen ja se söi ja joi reippaasti. Yön aikana kakkaa ja pissaa oli tullut hyvin ja poni oli normaalilämpöinen, joten kaikki vaikutti normaalilta. Päiväheiniä poni alkoi mussuttaa tyytyväisenä, mutta kun parin tunnin päästä tulimme tarkastamaan ponin vointia, huomasimme, että lähes puolet heinästä oli syömättä. Kaneli ei ole koskaan jättänyt ruokiaan syömättä, joten hälytyskellot alkoivat oitis soida. Soitimme eläinlääkärille, joka kehotti antamaan Kanelille toisen annoksen kipulääkettä ja tarkkailemaan tilannetta parin tunnin välein. Paria tuntia ei ehtinyt kulua, kun Kaneli jo näykki kylkiään ja halusi makuulle, joten soitimme uudelleen eläinlääkärille, joka antoi luvan mennä kävelyttämään Kanelia tikeistä huolimatta siihen saakka, kunnes hän ehtisi paikalle. Ensiapuna kävelytys toimi mainiosti. Aluksi Kaneli pääsi makuulle asti kerran, mutta nousi ylös kun sitä napakasti pyydettiin ja käveli tämän jälkeen kivuista huolimatta kiltisti eläinlääkärin tuloon saakka.

Eläinlääkäri vahvisti epäilyksemme: Kanelilla oli lievä ähky tekemässä tuloaan. Ponin syke oli hieman normaalia korkeampi, mutta suoliäänet kuuluivat hyvin. Koska Kaneli oli juonut huonosti ja ripuloinut iltapäivän aikana, annettiin sille nenä-mahaletkun kautta muutama litra nesteytystä sekä vahva kipupiikki. Loppuillaksi ja yöksi  eläinlääkäri määräsi kävelytystä, sillä leikkaushaavat olivat siistit ja hyvin parantumaan lähteneet. Yö sujuikin vuoroin tunnin nukkumisella ja tunnin poninhoidolla, pääasia oli, ettei ähky pääsisi pahenemaan. Aamuyöstä ponin vointi oli jo selvästi kohentunut, sillä se halusi itse syömään ja juomaan, kakkasi normaalisti ja käveli reippaasti. Pahin vaihe saatiin onneksi selätettyä!

Torstai

Torstaiaamuna poni oli edelleen nuupea yön valvomisesta ja ähkyilystä, mutta söi ja joi mielellään päästessään ulkotarhaan. Sairaskarsinassa seisoskelu ei selvästikään sopinut ponille, joten ähkyriskin pienentämiseksi saimme luvan pitää Kanelia pieniä aikoja sairastarhassa muutamaa päivää aikaisemmin. Torstaina aamupalan jälkeen Kaneli pääsi vielä painesiteiden poistoon. Olimme jo varautuneet siihen, että Kaneli ei anna koskea leikkausalueeseen ilman rauhoitusta, mutta poni antoi omistajan poistaa painesiteet hienosti tikkien päältä. Ruunaushaavat olivat todella siistit ja hyvin parantuneet, mistä olimme todella iloisia. Torstaina ponia kävelytettiin varuiksi pitkin päivää, mutta yöllä tallille ei tarvinnut enää raahautua tunnin välein, sillä ponin elintoiminnot ja ruokahalu olivat normaalilla tasolla.


Viikonloppu

Perjantaina poni oli jo entisellään, joten viikonloppu sujui hyvissä merkeissä. Leikkaushaavat näyttivät siisteiltä ja hyvin parantuneilta ja Kanelin yleisolemus oli pirteä ja reipas. Sunnuntaina poni sai lääkekuurinsa viimeisen antibiootin sekä kipulääkkeen, mutta ponin ruumiinlämpöä tulee seurata rutiininomaisesti vielä viikon ajan. Kuumeen mittaaminen on Kanelista inhottavaa, mutta onneksemme se antaa hoitaa toimenpiteen ainoastaan hapanta naamaa näyttämällä ja häntää viuhtomalla. 

Tuleva viikko

Tänään maanantaina poni saa muuttaa takaisin pihattotallille. Laitumelle poni ei pääse oitis rallittamaan, vaan sille on rajattu pienempi jaloittelutila tallin edustalle. Näin energiaa ei mene riekkumiseen, mutta poni saa silti tarpeeksi käyskentelyä, ilman, että tikit posahtavat auki tai että ähky uusisi. Tulevan viikon Kaneli saa vielä lepäillä ja toipua, mutta juhannuksen jälkeen palaamme rauhallisesti takaisin normaaliarkeen aloittaen kevyistä ajolenkeistä.

Mitä odotamme jatkolta?

Nyt kun Kaneli on ruunattu, vähenee ainakin omistajien steressi siitä, kuinka poni pärjää muiden kanssa (tai muut ponin). Ruunaus tuo toivon mukaan Kanelille sellaista yleistä tasaisuutta ja varmuutta, että uskallamme alkaa jossain vaiheessa tulevaisuutta kaavailemaan sille sopivan ratsastajan löytymistä. Toivomme kuitenkin, ettei ponista tule laiskaa ja mukavuudenhaluista laahustajaa, vaan korkea työmoraali, vauhti ja into sekä pilke silmäkulmassa säilyvät ponissa. Syksyn tullen odotamme, että Kaneli pääsee tutustumaan maneesi-elämään sekä maastoiluun yhdessä muiden hevosten kanssa ja uskomme, että Kanelin on helpompi nauttia ponikavereiden seurasta kun se on ruuna.

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Summer bucket list

Parin viikon päästä ollaan jo kesälomalla ja Kaneli pääsee nauttimaan päivittäin omistajiensa seurasta kotilaitumellaan. Kesä ei tietystikään ole mitään ilman kunnon hevosseikkailuja, joten edellisvuosien tapaan laadimme tällekin kesälle "summer bucket listin" eli listan asioista, joita haluamme Kanelin kanssa tehdä kesän aikana.
Tässäpä siis Kanelin summer bucket list!



[] Uittaminen
Toivomme ehdottomasti hellekesää, sillä meidän tallin lähellä on aivan ihana uittopaikka. Uitimme Kanelia kyseisellä montulla ensimmäistä kertaa viime kesänä ja Kaneli rakasti uimista. Tulevana kesänä on siis suunnitelmissa pulikoida ponin kanssa enemmänkin.

[TEHTY] Yömaasto
Edelliskesän summer bucket listin ehdoton ykkönen! Viime kesänä Kaneli suoriutui yömaastosta varsin mallikkaasti, vaikka omistajia alkoikin hieman karmia sumuinen metsä keskiön jälkeen. Enää meillä ei ole käytössä koppakärryjä, joten yömaastoa ei voida toteuttaa täysin edellisvuoden tapaan, mutta eiköhän me jotain keksitä!

[TEHTY] Este-ennätys 
Viime kesänä Kaneli pomppasi summer bucket listin innoittamana 70 senttisen pystyesteen, joten tänä kesänä laitetaan tietysti paremmaksi!

[TEHTY] Ratsain laukkaaminen 
Kesällä Kanelilla tullaan ratsastamaan pääasiassa maastossa, eikä maastoilu ole mitään ilman kunnon laukkaamista. Pitäisikö ekat laukat videoida Instaan?

[] Yö tallilla 
Missä vaiheessa ihminen on liian vanha yöpymään tallilla? Meidän kesäpihaton satulahuone suunniteltiin rakennusvaiheessa sen verran isoksi, että siellä mahtuu tarvittaessa  yöpymään. Täytynee siis pitää pyjamabileet tai leffailta ponin kanssa.

[TEHTY] Trailerimatka 
Kaneli ei ole vielä kertaakaan matkustanut trailerilla meille saapumisen jälkeen. Ensi kesänä on ryhdistäydyttävä ja opettava ponille lastautumisen salat ja kuljetuskäytös. Lastausopetus nelivuotiaana, uhka vai mahdollisuus?

[TEHTY] Ratsastusta riimulla ja narulla 
Tätä ei vielä lähdetä testaamaan maastossa, mutta ponin kuuliaisuus ilman suitsia ja satulaa on toki selvitettävä. Edes käynnissä.

[TEHTY] Kanelille kesäheilan hankkiminen
Kaneli on tullut siihen ikään, että tyttöystävän hankkiminen on ajankohtaista. Monet tammat ovatkin laittaneet omistajiensa avustuksella Kanelille treffiehdotuksia ja muutama laatuleidi onkin kelpuuttanut Kanelin tiukan seulan. Kesätreffit sovittu!

[] Onnistuneet kesäkuvat
Koska kesä kiitää ohitse nopeaa ja pian ollaankin keskellä syksyn sateita, on tärkeää, että ponista saadaan taltioitua kunnon kesäpotretit. Niitä sitten jaetaan somessa koko pitkä talvi ja kaipaillaan kesää.

[] Q&A livevideo Instassa 
Videoita, Youtubekanavaa ja Instaliveä toivotaan jatkuvalla syötöllä. Koska olemme täysi-ikäisiä, eikä työ- ja opiskelukiireiden vuoksi aikaa videoiden tekoon arkisin ole, päätimme ottaa itseämme niskasta kiinni ja pitää kesällä ainakin yhden kunnon Instaliven, jossa vastailemme poniin liittyviin kysymyksiin. Tästä sitten lisää myöhemmin.

Kuvat: Sofia Kuusela

Mitä sun summer bucket listiltä löytyy?

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Nestemäistä kultaa ponille?

Yhteistyö Effe Balancen kanssa


Viime viikolla saimme superkivan yhteydenoton, Kaneli nimittäin valittiin Effe Balancen brändilähettilääksi! Effe Balance Oy markkinoi Effektri Omega-3 -ravintoöljyä eläimille Suomessa ja Ruotsissa. Tuotekehitys ja tutkimus on toteutettu yhdessä norjalaisten, islantilaisten, saksalaisten  ja hollantilaisten huippuosaajien toimesta, tavoitteena vaikuttaa eläinten terveyteen optimoimalla ruokinnan sisältämiä välttämättömiä rasvahappoja. Tuote on 100% luonnonmukainen ja sitä on saatavana hevosten lisäksi myös  kissoille ja koirille.

Yhteistyön myötä Kanelin ruokintaan tullaan siis lisäämään kyseinen öljy, joka vaikuttaa monipuolisesti hevosen terveyteen ja hyvinvointiin. Osana säännöllistä ja monipuolista ruokintaa öljy lisää joustavuutta niveliin, jänteisiin sekä lihaksiin sekä nopeuttaa palautumista fyysisen rasituksen jälkeen. Mielestämme tämä tekee öljystä erinomaisen tuotteen nuorelle ponille ratsukoulutuksen ollessa aluillaan, sillä koko ponin keho joutuu uudenlaiseen rasitukseen. On siis tärkeää, että nivelet, jänteet ja lihakset voivat hyvin ja saavat parhaan mahdollisen tuen palautumiseen.

Yllämainittujen ponin hyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden lisäksi Effektri Equi -öljy tukee luonnollista vastustuskykyä sekä edistää karvan, kavioiden ja ihon hyvinvointia. Onneksemme Kaneli ei ole koskaan sairastellut, mutta iän karttuessa vieraissa paikoissa käyminen ja riski altistua erilaisille pöpöille kasvaa. Ennakointi on paras tapa välttää sairastuminen, joten vastustuskykyä lisäävä tuote ruokavaliossa on mitä kätevin keino välttää sairastelut. Kiiltävämpi karva, terveempi iho ja vahvemmat kaviot eivät myöskään ole pahitteeksi!

Effektri Equi -öljy on tarkoitettu päivittäiseen käyttöön terveellisen ja monipuolisen ruokinnan tueksi. Positiiviset muutokset alkavat näkyä muutamassa viikossa, eli jatkopostauksia aiheesta on tulossa, kunhan pääsemme aloittamaan öljyn käytön Kanelin ruokinnassa. Mielestämme tuote on kaikin puolin ihanteellinen tukemaan nuoren ponin hyvinvointia, kasvua ja kehitystä ja uskomme sen sopivan täydellisesti Kanelille! 


perjantai 3. toukokuuta 2019

Elämää nuoren orin kanssa

Miten elämä orin kanssa eroaa tamman tai ruunan omistamisesta?

Kiltti ori - vai hyväkäytöksinen poni?

Kevät on tullut ja tämä näkyy Kanelin käyttäytymisessä innokkuutena ja energisyytenä. Kaneli 4-vuotias ori, joten vaikka se on kuuliainen ja helposti käsiteltävä nuori, tuo sen sukupuoli mukanaan tiettyjä haasteita sekä varotoimenpiteitä ympäri vuoden. 

Vaikka ori on tavallinen hevonen siinä missä ruuna tai tammakin, olisi vastuutonta ajatella, ettei oria tarvitse käsitellä mitenkään erillä tavalla kuin tammoja tai ruunia. Ori on aina arvaamaton, vaistojansa ja hormoneitansa kuunteleva eläin, joka voi  yllättää tutun ja kokeneenkin käsittelijän äkkiarvaamatta. Varsinkin nuoren orin kanssa turvallisuus tulee ennen kaikkea, sillä kotioloissa kiltisti käyttäytyvä nuori mies saattaakin vieraassa paikassa täysin odottamatta "hullaantua" uusista hajuista ja menettää itsehillintänsä. Tällöin syntyy helposti ja nopeasti vaaratilanteita. 

Kaneli on niin sanottu helppo ori. Orimainen se on tietysti, mutta orimaisuus ei haittaa sen elämää tai keskittymistä. Olemme panostaneet Kanelin hevosmiestaitoiseen ja johdonmukaiseen kohteluun siitä saakka, kun se tuli meille. Hyvät kokemukset ihmisen kanssa ovat tehneet Kanelista luottavaisen ja yhteistyöhaluisen ponin, joka pitää meitä omistajia luotettavina ja oikeudenmukaisina laumanjohtajina. Harrastaessa Kaneli keskittyy mielellään kanssamme toimimiseen, eikä ala kokeilla rajojaan. Olemme kuitenkin huomanneet, että Kaneli muuttuu helposti omistajien kiltistä pojasta oikeaksi kauhukakaraksi, mikäli sitä käsittelee epävarma henkilö (onko tämä sitten sitä oriutta, poneutta vai nuoruutta?). Kanelin käsittelyssä olemme todella tarkkoja - orille (tai muillekaan hevosille) ei saa menettää hermoja tai raivostua, vaan sitä käsiteltäessä on oltava pehmeä, varma ja johdonmukainen. Ystävällisyys, uteliaisuus, rohkeus ja motivoituneisuus ovat luonteenpiirteet, jotka haluamme säilyttää Kanelilla.

Nuorelle orille on erittäin tärkeää, että sillä on riittävästi tilaa liikkua, laadukasta ravintoa sekä lajitoverin seuraa. Kun hevonen saa toteuttaa luonnollisia tarpeitaan (=nuoren orin on saatava leikkiä ja harjoitella voimien mittelöintiä) se on tyytyväinen ja helppo kouluttaa. Onkin tärkeää, että ori opetetaan pienestä pitäen käytöstavoille. Alusta saakka olemme vaatineet Kanelilta asiallista käytöstä: riimussa kuljetaan ihmisen määräämää tahtia, jalat nostetaan kiltisti ja paikallaan seisotaan niin kauan kuin on tarvis. Näitä periaatteita noudattamalla tyytyväisen nuoren oriin ajo-opetus sekä ratsastajaan totuttaminen kävi kuin leikki, eikä se ole pyrkinyt missään vaiheessa ylittämään sille asetettuja rajoja. 

Näin kuuliaisen orin kanssa ei tarvitse varautua yllätyksiin - vai tarviiko?

Turhia riskejä emme kuitenkaan halua ottaa, vaikka Kaneli onkin nöyrä ja miellyttämishaluinen. Kanelia käsiteltäessä keskitytään aina poniin: ei ympäristöön, kännykkään tai tallikaveriin. Syksyllä ja talvella ponia voidaan taluttaa huoletta tavallisella riimunnarulla, mutta keväällä ja kesällä hormonien hyrrätessä käytetään ketjunarua. Ei siksi, että poni automaattisesti hölmöilisi, vaan jos jotain tapahtuu ja tarvitaan jämäkämpiä otteita. Kentällä portit ovat aina kiinni, vaikka vain juoksuttaisimme. Kun ponilla lähdetään ajamaan tallin ulkopuoliselle ajolenkille tai maastoon, käytössä on aina sekki ja potkuremmi sekä raippa niin ponin nuoren iän kuin oriina eteen tulevien mahdollisten houkutusten vuoksi. 350 kiloista villiintynyttä pientäkään oria ei ole helppo hallita jos maastossa tulee vastaan naisellinen ruuna tai ihanan tuoksuinen tamma. Onneksi tähän saakka hullaantumisia ei ole tapahtunut ja lieviin himmailuihin on tepsinyt omistajan napakka äänellä komentaminen. 

Kotona elämä Kanelin kanssa on todella helppoa. Pienellä yksityistallilla ei ole yhtäkään tammaa (eikä Kaneli välitä naapurin tammoista), joten se saa viettää stressitöntä poikamieselämää. Tutut arkiset rutiinit ovat sille hyväksi ja pitävät sen elämän hevosen näkökulmasta tuttuna ja turvallisena. Vieraissa paikoissa Kaneli on käynyt jonkin verran, ja olemme olleet joka kerta yllättyneitä siitä, kuinka fiksusti nuori ori on käyttäytynyt. Vieraassakin paikassa Kaneli keskittyy hyvin ihmiseen, joskin se kyllä ilmoittaa muille hevosille saapuneensa paikalle nousemalla pystyyn ja hirnumalla kimeästi. Kun Kaneli on saanut hoitaa omat ilmoituksensa, se palaa oitis työmoodiin ja tekee pyydetyt asiat venkoilematta. Vieraassa paikassa ponin käsittelijällä on kuitenkin oltava silmät selässä - ei siksi, että Kaneli vetäisi överiksi, vaan siksi, että toisinaan muut hevoset saatetaan taluttaa liian lähelle oria tai jollakin voi päästä vaikkapa tamma karkuun. 

Toivoisimme ihmisiltä hieman vähemmän ennakkoluuloja oreja kohtaan. Yleisin kysymys, joka Kanelin Instagramissa esitetään on "Onko se kiltti kun se on ori?" ja yleisin kommentti, joka Kanelista todetaan on "Onpa se kiltti oriksi!". Hevonen ei ole koskaan ilkeä, vaan ainoastaan kokematon, epäjohdonmukainen, pelokas tai aggressiivisesti toimiva ihminen saa hevosen huonot puolet esiin. Esimerkiksi meille omistajille Kaneli on helppo ja toimiva, sillä olemme kouluttaneet sen itse ja poni ymmärtää, mitä siltä pyydämme. Uuden, hieman epävarman ihmisen kanssa Kaneli sen sijaan koettelee rajojaan näykkimällä, ryntäilemällä ja olemalla itsepäinen - joku voisi sanoa sitä ilkeydeksi - mutta todellisuudessa poni vain haluaa selvittää, onko tämä ihminen luotettava johtaja (ja jos ei ole, poni ryhtyy itse johtajaksi). Ori on luonteeltaan usein suora, rohkea ja ehkä jopa raju, se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö se olisi kiltti. Mielipidettä hevosesta ei kannata tehdä sukupuolen perusteella, vaan hevoset tulee kohdata yksilönä ja omia taitoja kannattaa pyrkiä kehittämään jatkuvasti, sillä hevosista riittää aina opittavaa.

P.s. Tämä postaus on kirjoitettu perustuen meidän kokemuksiin ja ajatuksiin - mielipiteitä on yhtä paljon kun erilaisia hevosiakin.

Varokaa syliin tulevaa oria!
Tunnetko itse oreja? Pidätkö enemmän oreista, tammoista vai ruunista?